Enkä tähän ikään mennessä ole oppinut, ettei sitä joka paikkaan pidä viedä. Elän hajujen maailmassa, muistoni ovat hajustettuja. Minä haistan ja maistan ihmiset isossakin ihmisjoukossa. Eläinyksilöilläkin on omat hajunsa ja tunnistan omien eläinteni hajun. Luonnolliset hajut kuten hiki tai naapurin lannanlevitys pellolle ovat ihan okei, jotkin kukkivat kukat kuten tuomenkukat ja useimmat keinotekoiset hajusteet taas tekevät pään kipeäksi. Aistien ylikuormitusta epäilen.
Mutta sillä nenällä on hyvin vahva vaikutus siihen, miten suhtaudun ihmisiin. Hyväntuoksuiset ihmiset ovat miellyttäviä ja joskus nenään osuu todella herkullinen tuoksu... ja minä ihastun. Enkä ole oppinut miten nenän saisi unohtamaan. Enkä muista että olisin kertaakaan arvioinut nenälläni väärin.
Kaksi kertaa olen kiroillut, että muuten täydellinen, fiksu ystävä osoittaa kiinnostusta ja elämäntilanteeseenkin sopisi seurustelu, mutta oma nenä ei anna siunaustaan. Nämä eivät ole siis olleet pahanhajuisia ihmisiä, päinvastoin, haju vain ei ole ollut oikea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti