maanantai 12. tammikuuta 2009

Keinokielen keinoin

Selailin eilen verkkolähteitä lojban-kielestä. Pari tuttua aikoo lukea sitä kurssin yliopistolla ja olen puolisilmällä seuraillut sen järjestäytymistä. Kiva idea, kiehtoo. Olin aikonut opiskella joskus esperantoa, mutta tuo lojban saattaisi olla vielä vinkeämpää. Ja toisin kuin haltiakieli tai klingon, sillä on ehkä joskus jotain hyötykäyttöäkin. Se on huolella suunniteltu loogiseksi, jäsentyväksi, kulttuurineutraaliksi ja ajateltu myös ihmisten ja tietokoneiden vuorovaikutuksen helpottuvan yksikäsitteisyydestä. Koska se on vailla historiaa, sen oppiminen on kuin opettelisi pelisääntöjä ulkomuistiin ja sitten soveltaisi niitä. Katsotaan lähteekö sujumaan.

mi'e .IO,an. .i mi gasnu ma .i mi kurji xirma .i le mi xirma melbi
Nimeni on Joanna Mitä minä teen? Hoidan hevosia. Heoseni ovat kauniita.

Toivottavasti en murhannut kieltä ja kielioppia kovin pahasti, pitää tarkistaa myöhemmin taitojen lisääntyessä. Ja en muuten ole löytänyt kieltä, joka antaisi mielikuvitukselle niin paljon virikkeitä yleensä kahdenkeskeisen intiimien suhteiden alueella, tai siis kieli antaa määrittelyt kokonaisille joukoille, yksittäisille tapahtumille, kuka tekee kenelle mitä ja miten. Mitä se kertoo kielen kehittäjistä? Vai kertooko se jotain kielen opiskelijasta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti