(Låt den rätte komma in, 2008) Hyvä elokuva, suosittelen. Ala-asteikäisten kauhukokemukset kiusaamisesta koulussa ovat pelottavampia kuin vampyyrit. Romantiikkaa on riittävästi ja se on suloista. Suosittelen terapiaksi kaikille, joilla on koulukiusaamista takanaan, hieman erilaisista vampyyrielokuvista pitäville ja kaikille hyvien elokuvien ystäville. Veisin myös ensitreffini katsomaan tätä elokuvaa nähdäkseni yhteensopivuutemme.
Mikä ehkä kertoo enemmän minun mieltymyksistäni kuin elokuvasta.
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
maanantai 29. joulukuuta 2008
Minä en ole ohjelmoija. Ainakaan vielä.
Tuli puhetta ohjelmointikielistä ja mistä pidän, miksi pidän jotain huonona ja tällaistä yleistä. En ole oikea ohjelmoija, joten tuli olo, että pitäisi olla hiljaa. Osaan toki algoritmisen ajattelun ja useita paradigmoja, mutta en ole koskaan tehnyt isoja projekteja. En siis ole ohjelmoija. Tunnistan kyllä hyvän ohjelman sitä lukiessani, tyylistä tai kielestä piittaamatta. Mietin jopa vakavissani, että olenko jo liian vanha oppiakseni hyväksi ohjelmoijaksi. Siinä kun tulee hyväksi, mitä tekee ja minä olen vain vähän puuhastellut.
Jokus jo 90-luvun alussa yhden tietoteekkarin kanssa jutellessani sanoin, että minusta ei ikinä tule ohjelmoijaa, koska ohjelmointi ei ole ihmisen työtä. Yliopistolla ohjelmoinnin opetus aloitettiin Pascalilla ja jatkettiin harvoilla ja valituilla kursseilla C-kielellä. Ei siis ihme, että olin kehittänyt moisen ajatusmallin. Pascal-kurssilla ja sen jälkeen konffailin Emacsia ja kopion werkkotuttujen elisp-pätkiä ja muokkasin niitä omiin tarpeisiini. Se ei ollut minun silmissäni ohjelmointia, vaikka näin jälkikäteen se oli ehkä parasta mahdollista oppimista ohjelmoinnista: tehdä omaan tarpeeseen ja lukea muiden kirjoittamaa (tyylikästä) koodia. Kirjoittelin myös ihan meheviä shell-skriptejäkin, mutta eivät nekään minusta ohjelmointia olleet. Ylläpitotöissä piti aika ahkerasti perlata (kyllä, jokaisella meistä on luurankoja kaapissa), niin sekään ei ollut oikea ohjelmointia.
Sen sijaan olen mielestäni ollut ihan hyvä opettamaan ohjelmointia, koska kielestä riippumättä (kokemusta javasta, schemestä, C:stä) se tärkein asia on ollut: oletko nyt ajatellut loppuun asti mitä sinun pitäisi tässä oikeasti tehdä. Kieli ohjaa minkälaisia ratkaisutapoja tulet ajatelleeksi ja siinä on taas yksi syy, miksi ohjelmointi minusta pitäisi aloittaa jollain lispillä.
Jokus jo 90-luvun alussa yhden tietoteekkarin kanssa jutellessani sanoin, että minusta ei ikinä tule ohjelmoijaa, koska ohjelmointi ei ole ihmisen työtä. Yliopistolla ohjelmoinnin opetus aloitettiin Pascalilla ja jatkettiin harvoilla ja valituilla kursseilla C-kielellä. Ei siis ihme, että olin kehittänyt moisen ajatusmallin. Pascal-kurssilla ja sen jälkeen konffailin Emacsia ja kopion werkkotuttujen elisp-pätkiä ja muokkasin niitä omiin tarpeisiini. Se ei ollut minun silmissäni ohjelmointia, vaikka näin jälkikäteen se oli ehkä parasta mahdollista oppimista ohjelmoinnista: tehdä omaan tarpeeseen ja lukea muiden kirjoittamaa (tyylikästä) koodia. Kirjoittelin myös ihan meheviä shell-skriptejäkin, mutta eivät nekään minusta ohjelmointia olleet. Ylläpitotöissä piti aika ahkerasti perlata (kyllä, jokaisella meistä on luurankoja kaapissa), niin sekään ei ollut oikea ohjelmointia.
Sen sijaan olen mielestäni ollut ihan hyvä opettamaan ohjelmointia, koska kielestä riippumättä (kokemusta javasta, schemestä, C:stä) se tärkein asia on ollut: oletko nyt ajatellut loppuun asti mitä sinun pitäisi tässä oikeasti tehdä. Kieli ohjaa minkälaisia ratkaisutapoja tulet ajatelleeksi ja siinä on taas yksi syy, miksi ohjelmointi minusta pitäisi aloittaa jollain lispillä.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Pano-kuvia
Hyi sinua ...
Sain tänään tutulta demonstraation High Dynamic Range eli hdr-kuvien teosta ja esitys sivusi myös panoraamakuvia. Tykkäsin ja jos olisin saanut samantasoisen luennon yliopistolla tai korkeakoululla, olisin ollut tosi tyytyväinen. Hän on myös kirjoittanut werkkoon tutoriaalin hdr-kuvan käsittelystä (englanniksi) ja toisen kuvan käsittely (englanniksi). Valmiita kuvia voi ihastella galleriassa.
Sain tänään tutulta demonstraation High Dynamic Range eli hdr-kuvien teosta ja esitys sivusi myös panoraamakuvia. Tykkäsin ja jos olisin saanut samantasoisen luennon yliopistolla tai korkeakoululla, olisin ollut tosi tyytyväinen. Hän on myös kirjoittanut werkkoon tutoriaalin hdr-kuvan käsittelystä (englanniksi) ja toisen kuvan käsittely (englanniksi). Valmiita kuvia voi ihastella galleriassa.
lauantai 27. joulukuuta 2008
Kyseenalaista sisältöä
Yksi ystävättäreni muistaa aina muistaa, miten yritin opettaa suihinottoa. Tämä sarjakuvaleike on kuin tehty hänelle: Questionable Contet
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Joulu on jotain, joka tapahtuu muille
En pidä aikatauluista, säätämisestä ja asioista joita tehdään siksi, että ennenkin on niin tehty tai että on pakko tehdä.
Jouluun kuuluvat hyvät asiat toivoisin kohtaavani joka päivä.
Jouluun kuuluvat hyvät asiat toivoisin kohtaavani joka päivä.
tiistai 23. joulukuuta 2008
En ole jouluihminen, mutta olutglögiä!?
Fantastista! Kaikki glögireseptit, joita tekisi mieli kokeilla. (Kiitoksia irkkiin!)
maanantai 22. joulukuuta 2008
Ajatusten virta tulvii taas yli pääni äyräiden
Viimeisen kymmenen vuoden aikana en ole kirjoittanut runoja. Runon synty vaatii sisältä kasvavaa painetta, pakkoa päästä sanomaan. Löysin kuunneltavaksi runoilijan, tai oikeammin muusikon, joka sanoo sen kaiken mitä tunnen, mutta paremmin. Ei ole ollut tarvettakaan.
Tilanne on muuttunut ja sanojen tukkona on monen vuoden hiljaisuus. Se mitä tulee ulos, ei ole sitä mitä tarkoitan, on kuin pitäisi opetella puhumaan uudelleen. En minä täysin hiljaa ole ollut, mutta jos silloin aikanaan paperille purettu nuoruuden ahdistus on minusta vieläkin ihan kelvollista luettavaa, niin nuo pari viimeisintä hahmotelmaa ovat kertakäyttöideoita ja paperinmakuisia.
Tilanne on muuttunut ja sanojen tukkona on monen vuoden hiljaisuus. Se mitä tulee ulos, ei ole sitä mitä tarkoitan, on kuin pitäisi opetella puhumaan uudelleen. En minä täysin hiljaa ole ollut, mutta jos silloin aikanaan paperille purettu nuoruuden ahdistus on minusta vieläkin ihan kelvollista luettavaa, niin nuo pari viimeisintä hahmotelmaa ovat kertakäyttöideoita ja paperinmakuisia.
perjantai 19. joulukuuta 2008
Joululahjoja ja kissoja
Kissaihmisille iloksi. Valitettavasti werkossa kiertää paljon tekstejä ja ideoita, joiden alkuperäistä tekijää ei pääse nimeämään ja kiittämään.
"Tässä järkevät ohjeet kaikille kissojen omistajille näin ennen joulua:
1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.
2. Hae vaatekomerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta.
4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat.
5. Mene takaisin ja nosta kissa pois kaapista.
6. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.
7. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle.
8. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta pois kissa joka on ollut laatikossa viime visiitistä asti.
9. Ota lahjat pois kassista.
10. Ota kissa pois kassista.
11. Avaa laatikko tarkastaaksesi lahja, poista kissa laatikosta, sulje laatikko.
12. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia.
13. Leikkaa sopivan kokoinen pala.
14. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.
15. Pistä kissa laukkuun josta otit lahjat ja leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala.
16. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.
17. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, ihmettele miksi reunat eivät enää ylety ja huomaa kissa lahjan ja paperin välissä. Poista kissa ja yritä uudelleen.
18. Teippaa paperin reunat yhteen.
19. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.
20. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.
21. Etsi lahjanarua - jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu narurulla.
22. Kiedo naru paketin ympärille.
23. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.
24. Toista vaiheet 12-22 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.
25. Jätä väliin vaihteet 12-16 säästääksesi aikaa ja suojellaksesi viimeistä paperinpalaa. Etsi lahjalle sopiva pahvilaatikko.
26. Aseta lahja laatikkoon ja teippaa laatikko kiinni.
27. Avaa teipit ja laatikko ja poista kissa laatikosta.
28. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.
29. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.
30. Poista kissa pahvilaatikosta, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi.
31. Levitä viimeinen lahjapaperinpala (tämä voi olla hankalaa ahtaassa kylpyhuoneessa, mutta yritä parhaasi!)
32. Sulje pahvilaatikko, kääri laatikko paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
33. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
34. Avaa ovi ja mene keittiöön korkkaamaan olut ja ruokkimaan kissa.
35. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa.
36. Avaa lahjapaketti ja pahvilaatikko ja löydä kissa.
37. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa ja vetäydy kylpyhuoneeseen viimeistä yritystä varten. Tarkista että olet yksin ja ovi on lukittu.
38. Lahjaa antaessasi hymyile kauniisti, älä välitä lahjan saajan ilmeestä.
39. Vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua."
"Tässä järkevät ohjeet kaikille kissojen omistajille näin ennen joulua:
1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.
2. Hae vaatekomerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta.
4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat.
5. Mene takaisin ja nosta kissa pois kaapista.
6. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.
7. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle.
8. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta pois kissa joka on ollut laatikossa viime visiitistä asti.
9. Ota lahjat pois kassista.
10. Ota kissa pois kassista.
11. Avaa laatikko tarkastaaksesi lahja, poista kissa laatikosta, sulje laatikko.
12. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia.
13. Leikkaa sopivan kokoinen pala.
14. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.
15. Pistä kissa laukkuun josta otit lahjat ja leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala.
16. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.
17. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, ihmettele miksi reunat eivät enää ylety ja huomaa kissa lahjan ja paperin välissä. Poista kissa ja yritä uudelleen.
18. Teippaa paperin reunat yhteen.
19. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.
20. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.
21. Etsi lahjanarua - jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu narurulla.
22. Kiedo naru paketin ympärille.
23. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.
24. Toista vaiheet 12-22 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.
25. Jätä väliin vaihteet 12-16 säästääksesi aikaa ja suojellaksesi viimeistä paperinpalaa. Etsi lahjalle sopiva pahvilaatikko.
26. Aseta lahja laatikkoon ja teippaa laatikko kiinni.
27. Avaa teipit ja laatikko ja poista kissa laatikosta.
28. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.
29. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.
30. Poista kissa pahvilaatikosta, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi.
31. Levitä viimeinen lahjapaperinpala (tämä voi olla hankalaa ahtaassa kylpyhuoneessa, mutta yritä parhaasi!)
32. Sulje pahvilaatikko, kääri laatikko paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
33. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
34. Avaa ovi ja mene keittiöön korkkaamaan olut ja ruokkimaan kissa.
35. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa.
36. Avaa lahjapaketti ja pahvilaatikko ja löydä kissa.
37. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa ja vetäydy kylpyhuoneeseen viimeistä yritystä varten. Tarkista että olet yksin ja ovi on lukittu.
38. Lahjaa antaessasi hymyile kauniisti, älä välitä lahjan saajan ilmeestä.
39. Vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua."
Minun lempikirjani on ...
Joku erehtyi kysymään, mikä on minun lempikirjani. Sitä ei ole. Minulla ei ole vain yhtä kirjasuosikkia, mutta minulla on vaihtuva suosikkikirjailija ja monta kirjallisuudenlajia, joista pidän. Tieteiskirjallisuus ja fantasia ensimmäisinä ja tärkeimpinä, salapoliisiromaanit viihteenä ja melkein kaikki muu kirjallisuus käy paitsi huono romantiikka.
Scifi-fantasia oli lempeä ensimmäisestä kirjasta lähtien. Velipoika oli lainannut Asimovin Teräsluolat kirjastosta ja otin sen käteeni etsiessäni kesälukemiseksi dekkareita. Ikääni en muista, veikkaan reippaasti alta kymmenen vuoden. Olin lukenut paljon historiallisia seikkailuromaaneja, jonkin verran suurkaupunkikuvauksia ja kaikki löytämäni salapoliisiromaanit, mutta en todellakaan tiennyt minkälaista kirjaa olin aloittamassa. Orientaatio kirjaan tapahtui hyppäyksittäin, vähän ihmetellen mitä tässä nyt oikein luetaan, ja muistan millaisen löytämisen ilon se tarjosi: melkein mikään mitä arkimaailmasta tiesi ei ollutkaan ihan samaa, koska kirjan tapahtuvat sijoittuvat tulevaisuuteen, tekniikka on edistyneempää kuin osaisi edes kuvitella ja sitten päälle tulee vielä hyvä juonikuvio murhasta ja sen selvittämisestä.
Sen verran nuori olin, etten osannut painaa mieleen kirjan nimeä tai kirjoittajaa. Meni siis pari vuotta ennenkuin eksyin kirjastossa aikuisten osastolle ja oikean hyllyn ääreen ja a:sta aloittamalla Asimov tuli vastaan aika lailla heti. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. Kirjan outouden innoittamana luin muutkin Asimovin kirjat, jatkoin Clarkella, Heinleinillä, Lemillä, Strugatskeilla...
Nykyään pitkäkestoinen suosikkini sci-fi-kirjailijoista on Ian M. Banks. Hänen Kulttuuri-kirjoissaan maailma muuttuu, pysyy samana ja kiehtoo samalla tavalla kuin tuossa ensimmäisessä lukukokemuksessa. Moderni kohtaa vanhan ja lukijan pitäminen jännityksessä onnistuu. Luen ne lisäksi englannin kielellä ja pidän siitä miten ne on kirjoitettu. Jo pelkästään alusten nimistä riittää pohdittavaa moneen nörttikeskusteluun.
Fantasiakirjallisuus oli ihan kivaa luettavaa, mutta siihen ei liittynyt intohimoja, kasvoin satujen kautta maailmantaruihin, löysin Artturin legendan ja siitä versoavat brittiläiset nuortenfantasiakirjat. Luin vähän puolisilmällä ja vasemmalla kädellä, kunnes vastaan tuli Taru sormusten herrasta. Siitä seurasi taas uudelleen orientaatio: aikuiset kertomassa satuja! Olin toki jo lukenut tuhannen ja yhden yön tarinat, seksipitoiset sadut Decameronesta ja Leikkisistä tarinoista, mutta että aikuiset saavat ihan oikeasti vielä leikkiä ja kertoa satuja, joissa on taikuutta ja kääpiöitä, haltijoita ja ... Maailma tuntui taas kuin uudelta.
Tätä mielen nyrjäyttävää kokemusta metsästäessäni tartun yhä kaikkiin kirjoihin. Luen hyviä ja huonoja kirjoja, mutta yritän myös opetella kirjan keskeyttämistä. On kuitenkin vaikea lopettaa lukeminen kesken, vaikka kirja olisi niin huono, että tekee kipeää jatkaa.
Scifi-fantasia oli lempeä ensimmäisestä kirjasta lähtien. Velipoika oli lainannut Asimovin Teräsluolat kirjastosta ja otin sen käteeni etsiessäni kesälukemiseksi dekkareita. Ikääni en muista, veikkaan reippaasti alta kymmenen vuoden. Olin lukenut paljon historiallisia seikkailuromaaneja, jonkin verran suurkaupunkikuvauksia ja kaikki löytämäni salapoliisiromaanit, mutta en todellakaan tiennyt minkälaista kirjaa olin aloittamassa. Orientaatio kirjaan tapahtui hyppäyksittäin, vähän ihmetellen mitä tässä nyt oikein luetaan, ja muistan millaisen löytämisen ilon se tarjosi: melkein mikään mitä arkimaailmasta tiesi ei ollutkaan ihan samaa, koska kirjan tapahtuvat sijoittuvat tulevaisuuteen, tekniikka on edistyneempää kuin osaisi edes kuvitella ja sitten päälle tulee vielä hyvä juonikuvio murhasta ja sen selvittämisestä.
Sen verran nuori olin, etten osannut painaa mieleen kirjan nimeä tai kirjoittajaa. Meni siis pari vuotta ennenkuin eksyin kirjastossa aikuisten osastolle ja oikean hyllyn ääreen ja a:sta aloittamalla Asimov tuli vastaan aika lailla heti. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. Kirjan outouden innoittamana luin muutkin Asimovin kirjat, jatkoin Clarkella, Heinleinillä, Lemillä, Strugatskeilla...
Nykyään pitkäkestoinen suosikkini sci-fi-kirjailijoista on Ian M. Banks. Hänen Kulttuuri-kirjoissaan maailma muuttuu, pysyy samana ja kiehtoo samalla tavalla kuin tuossa ensimmäisessä lukukokemuksessa. Moderni kohtaa vanhan ja lukijan pitäminen jännityksessä onnistuu. Luen ne lisäksi englannin kielellä ja pidän siitä miten ne on kirjoitettu. Jo pelkästään alusten nimistä riittää pohdittavaa moneen nörttikeskusteluun.
Fantasiakirjallisuus oli ihan kivaa luettavaa, mutta siihen ei liittynyt intohimoja, kasvoin satujen kautta maailmantaruihin, löysin Artturin legendan ja siitä versoavat brittiläiset nuortenfantasiakirjat. Luin vähän puolisilmällä ja vasemmalla kädellä, kunnes vastaan tuli Taru sormusten herrasta. Siitä seurasi taas uudelleen orientaatio: aikuiset kertomassa satuja! Olin toki jo lukenut tuhannen ja yhden yön tarinat, seksipitoiset sadut Decameronesta ja Leikkisistä tarinoista, mutta että aikuiset saavat ihan oikeasti vielä leikkiä ja kertoa satuja, joissa on taikuutta ja kääpiöitä, haltijoita ja ... Maailma tuntui taas kuin uudelta.
Tätä mielen nyrjäyttävää kokemusta metsästäessäni tartun yhä kaikkiin kirjoihin. Luen hyviä ja huonoja kirjoja, mutta yritän myös opetella kirjan keskeyttämistä. On kuitenkin vaikea lopettaa lukeminen kesken, vaikka kirja olisi niin huono, että tekee kipeää jatkaa.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Kuka minä olen? Mitä minä haluan?
Molemmat kysymykset pitää kysyä, vaikka osa ihmisistä eli b5-sarjan katsojat pitävät niitä toisensa poissulkevina.
Minä tiedän, kuka minä olen. En ole kokenut sairautta, vammaa tai saanut minkäänlaista lääkitystä, joka olisi siihen vaikuttanut. Ikä ja kokemukset ovat minua tietysti muuttaneet, tulevat muuttamaan ja tätä muutosprosessia seuraan mielenkiinnolla. Jos joskus tulisi tilanne, että sairaus, vamma tai lääkitys tekisi selkeän muutoksen siihen kuka minä olen, huomaisinko itse?
Luen mm. Antonio Damasion kirjoja ja olen vaikuttunut.
Se toinen kysymys on kuitenkin paljon vaikeampi. Minulla on motivaation sairaus, joka on tehnyt minusta älyllisesti uteliaan ja kaikesta kiinnostuneen, jolle mikään ei ole oikeasti tärkeää. Minä en siis tiedä mitä haluan. Kuitenkin olen kokeilemalla selvittänyt paljon asioita, joita en halua. Minulla on hauskaa selvittäessäni asioita joita en halua. Kuinka hauskaa minulla olisi, jos tietäisin mitä haluan?
Yksi kauneimmista saamistani kohteliaisuuksista oli: "viu on vorloni." Ehkä sanoja ei sitä sellaiseksi tarkoittanut, mutta entä sitten.
Minä tiedän, kuka minä olen. En ole kokenut sairautta, vammaa tai saanut minkäänlaista lääkitystä, joka olisi siihen vaikuttanut. Ikä ja kokemukset ovat minua tietysti muuttaneet, tulevat muuttamaan ja tätä muutosprosessia seuraan mielenkiinnolla. Jos joskus tulisi tilanne, että sairaus, vamma tai lääkitys tekisi selkeän muutoksen siihen kuka minä olen, huomaisinko itse?
Luen mm. Antonio Damasion kirjoja ja olen vaikuttunut.
Se toinen kysymys on kuitenkin paljon vaikeampi. Minulla on motivaation sairaus, joka on tehnyt minusta älyllisesti uteliaan ja kaikesta kiinnostuneen, jolle mikään ei ole oikeasti tärkeää. Minä en siis tiedä mitä haluan. Kuitenkin olen kokeilemalla selvittänyt paljon asioita, joita en halua. Minulla on hauskaa selvittäessäni asioita joita en halua. Kuinka hauskaa minulla olisi, jos tietäisin mitä haluan?
Yksi kauneimmista saamistani kohteliaisuuksista oli: "viu on vorloni." Ehkä sanoja ei sitä sellaiseksi tarkoittanut, mutta entä sitten.
perjantai 12. joulukuuta 2008
Ennen näissä testeissä oli edes jotain järkeä
Innostus testeihin taisi alkaa purity-test.el:n myötä ja väittäisin, että ensimmäinen tekemäni geek test oli ennen vuotta 1999, ainakin vuosia ennen geek codea.
Nämä kaksi ovat ihan hauskoja ja nopeita täyttää:
Nämä kaksi ovat ihan hauskoja ja nopeita täyttää:
torstai 11. joulukuuta 2008
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Aina välillä on hyvä palata taaksepäin ja muistaa. Sain ensimmäisen tunnukseni monenkäyttäjän koneisiin pascalohjelmointikurssilla 1988. Pascal on onneksi melkein unohtunut, mutta hyviä tapoja kurssilta jäi: arvostan hyviä opettajia, opin Emacsin käyttöä ja opin tunnistaman hyvän käyttöjärjestelmän. Keskuskone oli jo vähän vanhaksi käyvää tekniikkaa Decsystem 2060, jossa tosin oli hieno käyttis, TOPS-20. Täällä voi kokeilla TOPS-20 -järjestelmää. Vuotta myöhemmin sain tunnuksen unix-koneisiin ja siellä tcsh tuntui tutummalta, olihan se TENEX csh. Vasta komentotulkkiohjelmoinnin myötä aloin arvostaa bourne-shelliä ja bourne again-shelliä.
Ohjelmointikurssia en suorittanut, mutta sen sijaan opin ohjelmoimaan elispiä.
Ohjelmointikurssia en suorittanut, mutta sen sijaan opin ohjelmoimaan elispiä.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
perjantai 5. joulukuuta 2008
Nostan hattua viisaalle miehelle
Vaikka tässä puhutaankin hypnoosista, niin kannattaa miettiä itsesuggestion valtaisaa voimaa.
"So I found hypnosis to be a very interesting experience. All the time you're saying to yourself, "I could do that, but I won't" -- which is just another way of saying that you can't."
Surely You're Joking, Mr. Feynman!, 1985
Kirja on muutenkin hyvä.
"So I found hypnosis to be a very interesting experience. All the time you're saying to yourself, "I could do that, but I won't" -- which is just another way of saying that you can't."
Surely You're Joking, Mr. Feynman!, 1985
Kirja on muutenkin hyvä.
Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
Olen rakastanut ja minua on rakastettu. Olen ollut onnekas. Joskus olen ollut niin onnekas, että olen rakastanut ihmistä, joka rakastaa takaisin. Tai edes pitää. Sietää?
Olen seurustellut useammin, kuin olen rakastanut. Ihmiset ovat ihastuttavia, joten ihastun helposti. Jos he ovat kivoja, tutustumista on helppo jatkaa seurusteluksi. Olen satuttanut monia ja minuakin on satutettu, mutta silti minusta ihmiset ovat ihastuttavia ja kivoista ihmisistä haluaa pitää kiinni ja viettää aikaa samassa seurassa. En ole kovin omistushaluinen, enkä usko minkään muun kuin yhteisen kiinnostuksen pitävän ihmisiä yhdessä. Olen toki ollut mustasukkainenkin, koska olen ollut se eniten yhdessäoloa haluava ja tuntenut miten toinen liukuu eroon päin.
Olen usein yrittänyt kirjoittaa kahdesta elämäni suuresta rakkaudesta, mutta 10 tai 20 vuotta on liian lyhyt aika pukea sanoiksi vahvoja tunteita. Toisen jätin, toinen jätti minut. Selvisin tekemällä tilaston ihmissuhteista ja elämäntilanneanalyysin, ja ennustin seuraavan suuren rakkauden olevan 5-7 vuoden päässä. Erehdyin, mutta ehjäännyin odottaessa.
Vaikka en enää rakastaisi tai rakastuisi, voin sanoa olleeni onnekas. Olen ollut mielettömän rakastunut, hullaantunut, elänyt unelmaa ja selvinnyt sekä toisesta johtuvasta onnesta että epätoivosta. Olen kiitollinen, että olen saanut tuntea sen kaiken.
Löysin hyväntuoksuisen, juuri oikean tuoksuisen ihmisen ja tunnen kaipausta tuon kaiken uudelleen kokemiseen. Lupaava tuoksu ja kaipaus... Sillähän jo pärjää, eikö vain?
Olen seurustellut useammin, kuin olen rakastanut. Ihmiset ovat ihastuttavia, joten ihastun helposti. Jos he ovat kivoja, tutustumista on helppo jatkaa seurusteluksi. Olen satuttanut monia ja minuakin on satutettu, mutta silti minusta ihmiset ovat ihastuttavia ja kivoista ihmisistä haluaa pitää kiinni ja viettää aikaa samassa seurassa. En ole kovin omistushaluinen, enkä usko minkään muun kuin yhteisen kiinnostuksen pitävän ihmisiä yhdessä. Olen toki ollut mustasukkainenkin, koska olen ollut se eniten yhdessäoloa haluava ja tuntenut miten toinen liukuu eroon päin.
Olen usein yrittänyt kirjoittaa kahdesta elämäni suuresta rakkaudesta, mutta 10 tai 20 vuotta on liian lyhyt aika pukea sanoiksi vahvoja tunteita. Toisen jätin, toinen jätti minut. Selvisin tekemällä tilaston ihmissuhteista ja elämäntilanneanalyysin, ja ennustin seuraavan suuren rakkauden olevan 5-7 vuoden päässä. Erehdyin, mutta ehjäännyin odottaessa.
Vaikka en enää rakastaisi tai rakastuisi, voin sanoa olleeni onnekas. Olen ollut mielettömän rakastunut, hullaantunut, elänyt unelmaa ja selvinnyt sekä toisesta johtuvasta onnesta että epätoivosta. Olen kiitollinen, että olen saanut tuntea sen kaiken.
Löysin hyväntuoksuisen, juuri oikean tuoksuisen ihmisen ja tunnen kaipausta tuon kaiken uudelleen kokemiseen. Lupaava tuoksu ja kaipaus... Sillähän jo pärjää, eikö vain?
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Hammaslääkärin vaarallinen elämä
Viime viikolla kävin hammaslääkärillä ja tällä viikolla hammashygienistillä. Hammaslääkäri on tuttu ja tietää puuduttaa rankalla kädellä ja hammashygienistin käsiin ei onneksi joudu usein.
Minulla on suhteellisen paha hammaslääkäripelko. En jätä käymättä, mutta olen kauhuissani koko käynnin ajan. Lapsuudessani kouluhammashuolto hoiti kyllä lasten hampaita, mutta kivunlievitykseksi ei riitä kiva kiiltokuva, jonka saa jos istuu hiljaa paikallaan. Ennenwanhaan ei lasten kipua otettu vakavasti.
Tähän mennessä olen purrut yhtä hammaslääkäriä ja lyönyt toista. Ja ihan vasta aikuisena, sillä lapsena olin toki kiltti ja tein mitä käskettiin. Koska minulla riittää tuota kokoa, niin lääkärin sormille tai nenälle olisi voinut käydä pahasti.
Turvallista työaikaa hammaslääkäreille... En ole ainoa pelkopotilas.
Minulla on suhteellisen paha hammaslääkäripelko. En jätä käymättä, mutta olen kauhuissani koko käynnin ajan. Lapsuudessani kouluhammashuolto hoiti kyllä lasten hampaita, mutta kivunlievitykseksi ei riitä kiva kiiltokuva, jonka saa jos istuu hiljaa paikallaan. Ennenwanhaan ei lasten kipua otettu vakavasti.
Tähän mennessä olen purrut yhtä hammaslääkäriä ja lyönyt toista. Ja ihan vasta aikuisena, sillä lapsena olin toki kiltti ja tein mitä käskettiin. Koska minulla riittää tuota kokoa, niin lääkärin sormille tai nenälle olisi voinut käydä pahasti.
Turvallista työaikaa hammaslääkäreille... En ole ainoa pelkopotilas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
