Sananen kirjasta ja elokuvasta: Island

Katsoin elokuvan Island (2011) ja pidin. Luin kirjan Island (1999) ja pidin. Elokuvalla ei ollut kirjan koko tarinan ja yksityiskohtien voimaa, mutta se esittää kuvissa saaren karun kauneuden. Se taustana kaikkea ei tarvitsekaan sanoa ääneen. Tapahtumissa on aineksia niin Shakesperen Myrskystä kuin Oidipuksen tarinasta ja siitä millaisia mielenkuohuja kokee aikuisenakin lapsuutensa todellisten tai kuviteltujen vääryyksien vuoksi. Nikin koko tarinan tullessa esiin voi vain surra, miten kohtalo on joskus kovin julma.

Elokuva on hyvä, mutta se ei ole täydellinen. Käsikirjoitusta vielä hiomalla olisi voinut paremmin esittää henkilöiden sisäisiä kuvitelmia ja motivaatiota tarvitsematta ottaa kantaa siihen, mikä on niihin taruihin ja kuvitelmiin pakenemista tai mikä oikeasti tapahtuu. Tämä on kuitenkin ohjaajien debyyttielokuva, joten en arvostele tuimasti. Näyttelijöiltä tämä on lähes täydellinen suoritus.

Kirjakaan ei ole täydellinen. Tarina on hieno, täynnä yksityiskohtia ja psykologisia jännitteitä, mutta tuntuu kuin sitä ei olisi kukaan lukenut ääneen. Tekstissä sanat peräkkäin ovat kuin tie rouheista soraa jalkojen alla, vaikka reitti kuljettaakin mielenkiintoisia maisemia.

Kieli poskessa iiriä eli mitä olen oppinut 10 päivässä

Kesti pari-kolme päivää lukea läpi aakkoset, oppia foneettisen järjestelmän ääntämismerkit ja tunnistaa minkälaisina yhdistelminä niitä käytetään. Tämä on vielä sen passiivisen osaamisen tasolla eli osaan ääntää näkemäni sanan, mutta kuulemani sanan kirjoittaminen ei välttämättä täysin onnistu. Tämä tulee kuitenkin treenattua sanastoa opetellessa.

Sanavarastoni on noin sata sanaa, osaan muodostaa yksinkertaisia lauseita ja pystyn kuuntelemaan rauhallisella keskusteluvauhdilla puhuttua kieltä niin, että erotan kaikki sanat ja ymmärrän jo osaamani. Tiedän eron lukusanoja, esineitä ja ihmisiä laskettaessa ja useinmiten osaan taivutella maskuliiniset ja feminiiniset sanat oikeanlaisiksi numeroiden perään.

Seuraava tavoite on opetella ulkoa runsaasti sanoja, kuunnella luettuja tekstejä, joissa on jo paljon vieraita aikamuotoja ja outoja kielenkäyttötilanteita. Aion myös ´saada aktiiviseen osaamiseen kielioppisäännöt, jotka nyt tunnistan passiivisesti. Tämä on alun hitauden jälkeen se nopean edistymisen vaihe.

Ei oppi Ojaa kaada eli kieliä haalien

Tämän syksyn projekti on oppia uusi kieli, iiri. Ihan itsekseen omaan tahtiin ja verkon ilmaisilla materiaaleilla. Aloitin vasta eilen eli kirjoitetaanpa nyt jotain edistymisestä. Materiaalia on verkossa vaikka kuinka, jos osaa etsiä. Rahalla saa jopa videopuheluita ryhmään ja opettajaan, mutta minä haluan oppia ilmaiseksi ja vielä omalla tavallani.

Näyttäisi siltä, että kannattaisi kirjoittaa edetessään omat materiaalit. Laittamalla tähän puolesta tunnista tuntiin päivässä, olisi jo kuukauden aikana vaikka mitä tehtynä.

Olen kuunnellut radiota iiriksi ja vilkaissut iirinkielistä saippuasarjaa. Mutta varsinainen ensimmäinen päämäärä on ollut ymmärtää mitä äänteitä kieleen kuuluu ja miten ne kirjoitetaan. En osaa oppia korvakuulolta, Muistipaikat päässäni ovat jaossa sen mukaan miltä asiat näyttävät paperilla.

Sieltä täältä olen poiminut sanalistoja, numeroita ja ääntämisohjeita, koittanut olla tuskastumatta siihen, että ilmaisessa materiaalissa ei välttämättä ole merkittynä murretta tai foneettinen kirjoitus on pielessä. Onneksi Trinity-collegella on puhesyntetisaattori, jonka kautta voi saada yksittäiset sanat tai tekstin sanottua.

Ai, että miksikö ryhdyin tähän? Koska en osannut jakaa sukulaiskielellään kymrillä kirjoitettua paikannimistöä äänteellisiksi rakenteiksi ja olen ollut jo pitkään kiinnostunut kelttiläisistä kielistä tekemättä asialle mitään. Iirin opetteleminen saattaa auttaa tai estää muiden kelttikielten oppimista sitten myöhemmin, mutta koska se on sentään virallinen kieli jossain ajattelin ottaa sen ensimmäiseksi.