perjantai 28. toukokuuta 2010

Lomalla asioiden lomassa

Viikko lomaa oli pakko ottaa, pää tai kunto ei kestä lisähommia. Ainakaan, jos syö ja nukkuu kuten minä - muistaessaan. Nyt on jumpattu, syöty ja nukuttu. Määräaikaishuolto tilattu. Katsotaan kannattaako korjaus vai onko aika vaihtaa uuteen.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Vähän sinnepäin

Aion elää elämäni niin, että ei jää mitään perittävää ja saa olla kiitollinen, että muistikin meni. No.. on menossa jo, ja hiukan pelottaa. Päiväkirjan pitäminen ei ole sittenkään ihan huono tapa. Alkoholinjuonti on jo lopetettu, pullollinenkin olutta on liikaa, kiitos migreenin, ja nyt pitää sitten karsia muita syitä. Paniikki- ja ahdistuskohtauksiin olen käyttänyt bentsodiatsepiineja, mutta muistaen niiden haitallisuuden, ottanut harvoin. Paniikkikohtauksiin kun ei kuole, vaikka lopulta sitä vain toivoo kuolevansa. Haittavaikutuksissa mainitaan retrogradinen amnesia eli ennen (tajuttomuutta) tullut muistinmenetys. Todellakin toivon, että kyse on siitä.

Myöhempi lisäys: Ehkä pitäisi syödä useammin. Lomalla huomasin, että säännöllinen syöminen auttaa myös muistin toimimiseen.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Suolaista ja makeaa

Elämä on absurdia. Elän ehkä onnellisinta aikaa elämästäni ja minuun sattuu. Auringonvalo kirvelee ihoa, kipinöi silmissä, päätä särkee, lihakseni ja niveleni ovat olemassa ja ne kertovat sen kivuliaasti. Sydäntä kirpii ja sielu palaa. On paljon keskeneräisiä asioita, ja olen saanut jo niin paljon. Jäänyt myös saamatta oikein kovasti haluamaani. Ja silti tämä on kaiken sen arvoista. Elämä on.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Puusta pitkään

Ponien tarha oli ollut käyttökiellossa, koska siellä oli vanha, kaatumaisillaan oleva koivu. Toissayönä se kaatui, sisältä laho ja silti lehdet puhkeamaisillaan. Surullista, kaunista ja niin kovin elinvoimaista. Useammankin talven polttopuut on nyt turvattu, mutta mitä minä teen niiden viiden muun koivun kanssa, jotka ovat jotakuinkin samassa jamassa. Annanko ajan hoitaa, vai uskaltaudunko ottamaan moottorisahaa esiin ja edesauttamaan.

Koneita en ole juuri koskaan pelännyt. Perheen perinteiden mukaisesti olen setäni kyydissä kulkenut kaikissa töissä ja lopulta 12-vuotiaana hain traktorin avaimen naulasta ja opettelin ajamaan. Äiti suuttui, mutta oli toisaalta ihan ylpeäkin itsenäisyydestäni. Peräkärryn kanssa opettelin ajamaan heinäaikoihin ja kaadoin oviaukon vaikeasti peruutettavasta heinäladosta, kuten kaikki muutkin perheenjäsenet ovat kuulemma tehneet. Yrittämällä ja erehtymällä oppii.

Puunkaadon koneita meillä on erilaisia moottorisahoja ja useinmiten toimiva raivaussaha. Moottorisahaa jostain syystä kunnioitan, mutta raivaussahaa käyttelen turhankin uhmakkaasti. Reidenpaksuisten puiden kaatamiseen se moottorisaha on suunniteltu, vaikka kokeillusti se myös onnistuu raivaussahalla. Työkalu työn mukaan yritän nuoremmilleni opettaa, mutta "älä tee niinkuin minä teen, vaan kuten sanon" on aina niin tehokasta kasvatusta.

Minulle ei ole sattunut isoja onnettomuuksia vielä. Läheltä piti tilanteitakin on vain pari. Sensijaan muilla perheenjäsenillä on hiuksianostattavia kertomuksia eli olen ottanut opikseni muiden virheistä. Paitsi joskus pitää kokeilla ne omatkin.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Arjen ääniä - Concerto in Spring Major

Tvit-tvit-tvit. Ti-tyy, ti-tyy, ti-tyy. Väy-väy-väyrr. Tsirrr-tsirr. Kiaa... ja yöllä hellittämätön Huu'uu, huu'uu.