Aika on kehä

" Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla."

Kunnon epäilevänä tuomaana en harrasta uskontoja, mutta ei se silti tarkoita, etteikö joissain yksittäisissä kirjoissa tai kohdissa olisi sovellettavaa viisautta. Luen kuin piru myös Raamattua.

Saarnaaja on aina ollut suosikkini, se mies ymmärsi elämää.

Kannatanko terrorismia vai kansalaistottelemattomuutta

Wikileaks on melkein kaikkien puheissa. Suuret maksuyhtiöt ovat vetäneet tukensa siltä, mutta suuret kansanmassat ovat ilmaisseet tukensa sen keulahahmolle. Pienen ryhmän kyseenalainen tukikeino on ddos hyökkäykset suuria maksuyhtiöitä, Ruotsin syyttäjänvirastoa ja sveitsiläistä pankkia kohtaan. Minä en oikeasti osaa valita kantaani. Tekijät tekevät haittaa muille, täysin ulkopuolisille asiakkaille, mutta kyse on selvästä puhtaasta kansalaisliikkeestä. Vai nimettömän ryhmän terrorista?

Minä olen hidas ajattelija ja nyt keksin niin paljon asioita puolesta ja vastaan. Jatkakaa sillävälin hyökkäyksiä, se on ainakin jotain wikileaksin puolustamiseksi.

Kipu

Minulla oli hetki onnellisuutta ja toivoa. Menetin kummatkin ja onnellisuuden ja toivon lisäksi minulta katosi niin paljon muutakin. Tahto tehdä asioita, halu, kaipaus, kaikki postiviiviset tunteet. Ne ovat olemassa, mutta jotta eivät tuottaisi kipua, ne ovat haudattuna jonnekin. Tärkein työni on tällä hetkellä haluta edes jotain. Löytää joku asia, jolla on väliä.

Krooniseen, toistuvaan masennukseen kuuluu mielialojen vaihtelun lisäksi toivottomuus, normaalien ilon ja hyvänolontunteiden ja motivaation puuttuminen. Miksi tehdä mitään, koska millään ei ole väliä? Järkiminä pystyy kyllä hyvin käsittelemään tämän vahingollisuuden, mutta motivaatiot asioiden tekemiseksi on tunneminän asioita ja siitä luntusta ei ole pariin kuukauteen kuulunut mitään.

Arjen sietämätön keveys

Minun valintani elämälle on ollut maalaiselamä eläimineen. Niiden kanssa on niin helppo puhua ja on vain hyvä olla. Maalla mukaan kuitenkin tulevat naapurit, muut hevosharrastajat ja yritystoiminnan kyseessäollen myös asiakkaat. Minun pitä todeta, että en ole erityisen asiakasmyönteinen. Ratsastamaan oppivan ihmisen pitää ymmärtää opiselevansa vierasta kieltä, kulttuuria ja lajia. Niille, jotka odottavat hevosen toimivan annetuilla merkeillä ja sietävänsä työhön kuuluvaa epämiellyttävyyttä tietyn määrän tunteja päivässä. Minä sanon, että ihmisen sinä ymmärtävämpänä osapuolena pitää kokea se epämiellyttävyys ja hevosen tarjota sen mukana koettuja elämyksiä.

Elämänsä ensimmäistä kerta hevosista mitään tietämäntön ihminen on puolessa tunnissa kentällä opastettuna valmist reipastempoiseen maastoratsastukseen kaikissa askellajeissa. Myönnän toki, että kyseessä oli lahjakas ihminen. Mutta ratsastuksessa on kyse kommunikaatiosta. Osaatko kertoa hevoselle, että tänään tehdään näin, vai opetanko vuosia oikeita asioita, kunnes selkärangasta alkaa löytyä asennetta. Valinta on ihmisen ja jokainen oppii eri tavalla. Asenne ei tarkoita julmuutta ja kiukkua. Päättäväisyys ja oman arvon ymmärtäminen ovat avainasemassa.

Hevonen, joka hihitti

Monella on rahaa, mutta harvalla on hyvä hevonen. Minulla oli molempia, mutta hevonen on yhtä kestävä kuin jalkansa ja joskus on aika päästää irti. Tapahtuma oli nopea ja nyt hevosen jalat ovat kepeät kuin joskus nuorena tai mihin kukin haluaakaan uskoa.

Isolla hevosella on paljon historiaa. Monella tallilla sitä muistetaan hieman pelonsekaisella kunnioituksella, mutta täällä se oli leppoisa setämies. Tallille tullessaan ja ensimmäistä kertaa laumaan päästessään seuraili vuosikasta shettispoikaa hymistellen, että mitäs kivaa tänään tehdään.

Olihan se ilkikurinen ja tiesi, että ei ison miehen tarvitse mitä tahansa sietää, mutta jekuttamalla sen kanssa pärjäsi aina. Säikähtäessään se teki kuin sarjakuvissa ja hyppäsi silmät pullistuen ilmaan ja tuli alas jalat levällää, parikymmentä senttiä matalampana. Vinkeä kokemus olla selässä silloin.

Ja se hihittely... Heinäpelleteistä tehtyä puuroa jaettaessa tyytyväinen hörähtely oli mielihyvästä kimeää: "Ihihihihih-hii" ja ovenraosta piti ilmoittaa kavereille, että täällä saatiin jo: "Ihihihihih-hii!"

Otan osattoman osan

Kovin harvalla asialla on väliä, merkitystä tai arvoa. Tavaraa ja omaisuutta minulla on enemmän kuin tulen tarvitsemaan eli miksi haalia lisää. Asiat, joita arvostan ovat henkisen pääoman ja ihmissuhteiden puolella. Ihmissuhteissa on toisenkin tahdolla väliä ja en ole kovin omistushaluinen, otan siis sen mitä saan ja annan, jos tarvitaan. Ilman jäädessä pettyy, mutta ei siihenkään kuole.

C'est une pipe

Aina joskus muistan, että minulla on myös tupakoijan identiteetti ja poltan. Ihan puhtaasti vain maun vuoksi. Lopetin tupakoinnin kerrasta parin askin päivävauhdista oman maukkaan savukemerkkini kadottua myynnistä.

Mielijohteesta katsastin taas tarjolla olevan tupakkatarjonnan ja poltin kaikkia tarpeeksi vahvoja savukkemerkkejä. Jokainen oli tyrmistyttävän huonolaatuista ja pahanmakuista tupakkaa. Makuvaihtoehdoista löytyi palavaa pahvia ja kärventyvää muovia, kaikki olivat kuivia ja väljähtäneen oloisia. Naminami. Stockmannilla myytävä Prince oli sentään polttamiskelpoista, mutta ei lähellekään hyvää.

Ostin siis pienen sievän piipun ja löysin herkullisia piipputupakoita useampaakin merkkiä. Satunnaiseen käyttöön riittää yksi hellästi hoidettu piippu, ahkera tupakoija tarvitsisi useamman.

Miksi hyvää on niin vaikea löytää oli kyse ruoasta, nautintoaineista tai ihan mistä tahansa? Eivätkö ihmiset enää tunnista laatua ja osaa vaatia?

Mitäs sitten?

Jotain nyt täytyisi keksiä, mutta kun mitään ei halua ja mikään ei huvita. Pitää kai haluta taas, että haluaisi edes jotakin.

Mikään ei vie sitä pois

Kaipauksen, kaihon ja syvän ikävän kokemus on suloinen, viiltävä kipu syvällä sisällä. Tunnelma voi olla toiveikas ja jännitys kohoava. Kaipaus tuntuu hyvältä. Toivottomana kaipaus on ontoksi kalvavaa ja viiltävää kipua. Se ei ole miellyttävää, vaikka itse tuntemus on samanlainen ruumiillisesti. Ehkä joskus on hyvä pitää yllä väärää toivoa.

Hopotihoi

On erityisen hieno tunne ratsastaa rauhallinen maastolenkki itse kasvattamallaan ja opettamallaan hevosella.

Tärinä päällä

Vieroitus etenee annosten harventamisella. Edellinen fiksi viisi päivää sitten ja nyt on itkun ja sitä seuraavan apatian vuoro. Elämästään voi tehdä myös vaikeaa, mutta en valitsisi toisin.

Kahvi saa riittää jatkossa

Minun pieni, sosiaalisesti hyväksyttävissä oleva paheeni on häirinnyt normaalia elämääni, joten aloin vieroituksen. Menossa on neljäs päivä ja vielä ei ole vieroitusoireita. Lauantaina sain pienen annoksen, ehkä siitä johtuen. Tavallisesti "annoksen" jälkeen ensimmäinen päivä on ekstaattinen, toisena päivänä alkaa tulla tyhjä olo, kolmantena kaipaus ja neljäntenä päivänä alkaisi itkeskely. Ei sis hullummin.

Päivän sanan voi myös lukea

Huono kirjoittaminen on tarttuvaa, mutta niin on myös huonon kielen puhuminen, kuunteleminen ja asenne kielenkäyttöön. Tämähän siis koskee myös vieraita kieliä. Oma englannintaitoni on kärsinyt "kiinalaisenglannin" kiroista ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa vietetyn ajan jälkeen. Ei siis mitään pahaa sanottavaa itse kiinalaisista, on meillä suomalaisillakin "tö bööt" -virheitä riittämiin. Kielioppihan on useinmiten kunnossa, jos huonolta ääntämiseltä suunsa auki saa.

Korjausyritykseni on ollut perin miellyttävä. Säännöllistä Dr. Who -seuraamista ilman tekstitystä, BBC:n uutispalvelun tarkistaminen päivittäin ja olla välittämättä pienestä pohjoisenglantilaisesta nuotista hiipimässä omaan puheeseen.

Elokuva parasta A-ryhmää

The A-team (2010) on mainio kesäleffa nautittavaksi nuorten miesten seurassa. Siinä on tarkoituksetonta väkivaltaa ja miehistä uhoa sopivasti ylivedettynä. Muskeleita käytetään, tehtävien kellontarkat suunnitelmat kutkuttavat, räjähdykset sekä pyrotekniset näytökset ovat valtaisia ja siinä ammutaan paljon. Juonikuvion aukot eivät lainkaan häiritse, ja päähahmojen motivaatioiden onttous on oikea jatke elokuvan taustalta löytyvälle televisiosarjalle.

CGI-tiimin budjetille olisi pitänyt pistää katto, mutta Uuden-Seelannin talous kiittää. Michel Jackson muutti elokuvan kuvamaailmaa kerrasta Sormus-trilogiallaan, ja niinpä elokuvantekijät kääntyvät samojen tekijöiden puoleen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta: on selkeästi nähtävissä tiettyjen lajityyppien elokuvat ennen Jacksonin leffaa Bad Taste ja tämän jälkeen.

Lomalla asioiden lomassa

Viikko lomaa oli pakko ottaa, pää tai kunto ei kestä lisähommia. Ainakaan, jos syö ja nukkuu kuten minä - muistaessaan. Nyt on jumpattu, syöty ja nukuttu. Määräaikaishuolto tilattu. Katsotaan kannattaako korjaus vai onko aika vaihtaa uuteen.

Vähän sinnepäin

Aion elää elämäni niin, että ei jää mitään perittävää ja saa olla kiitollinen, että muistikin meni. No.. on menossa jo, ja hiukan pelottaa. Päiväkirjan pitäminen ei ole sittenkään ihan huono tapa. Alkoholinjuonti on jo lopetettu, pullollinenkin olutta on liikaa, kiitos migreenin, ja nyt pitää sitten karsia muita syitä. Paniikki- ja ahdistuskohtauksiin olen käyttänyt bentsodiatsepiineja, mutta muistaen niiden haitallisuuden, ottanut harvoin. Paniikkikohtauksiin kun ei kuole, vaikka lopulta sitä vain toivoo kuolevansa. Haittavaikutuksissa mainitaan retrogradinen amnesia eli ennen (tajuttomuutta) tullut muistinmenetys. Todellakin toivon, että kyse on siitä.

Myöhempi lisäys: Ehkä pitäisi syödä useammin. Lomalla huomasin, että säännöllinen syöminen auttaa myös muistin toimimiseen.

Suolaista ja makeaa

Elämä on absurdia. Elän ehkä onnellisinta aikaa elämästäni ja minuun sattuu. Auringonvalo kirvelee ihoa, kipinöi silmissä, päätä särkee, lihakseni ja niveleni ovat olemassa ja ne kertovat sen kivuliaasti. Sydäntä kirpii ja sielu palaa. On paljon keskeneräisiä asioita, ja olen saanut jo niin paljon. Jäänyt myös saamatta oikein kovasti haluamaani. Ja silti tämä on kaiken sen arvoista. Elämä on.

Puusta pitkään

Ponien tarha oli ollut käyttökiellossa, koska siellä oli vanha, kaatumaisillaan oleva koivu. Toissayönä se kaatui, sisältä laho ja silti lehdet puhkeamaisillaan. Surullista, kaunista ja niin kovin elinvoimaista. Useammankin talven polttopuut on nyt turvattu, mutta mitä minä teen niiden viiden muun koivun kanssa, jotka ovat jotakuinkin samassa jamassa. Annanko ajan hoitaa, vai uskaltaudunko ottamaan moottorisahaa esiin ja edesauttamaan.

Koneita en ole juuri koskaan pelännyt. Perheen perinteiden mukaisesti olen setäni kyydissä kulkenut kaikissa töissä ja lopulta 12-vuotiaana hain traktorin avaimen naulasta ja opettelin ajamaan. Äiti suuttui, mutta oli toisaalta ihan ylpeäkin itsenäisyydestäni. Peräkärryn kanssa opettelin ajamaan heinäaikoihin ja kaadoin oviaukon vaikeasti peruutettavasta heinäladosta, kuten kaikki muutkin perheenjäsenet ovat kuulemma tehneet. Yrittämällä ja erehtymällä oppii.

Puunkaadon koneita meillä on erilaisia moottorisahoja ja useinmiten toimiva raivaussaha. Moottorisahaa jostain syystä kunnioitan, mutta raivaussahaa käyttelen turhankin uhmakkaasti. Reidenpaksuisten puiden kaatamiseen se moottorisaha on suunniteltu, vaikka kokeillusti se myös onnistuu raivaussahalla. Työkalu työn mukaan yritän nuoremmilleni opettaa, mutta "älä tee niinkuin minä teen, vaan kuten sanon" on aina niin tehokasta kasvatusta.

Minulle ei ole sattunut isoja onnettomuuksia vielä. Läheltä piti tilanteitakin on vain pari. Sensijaan muilla perheenjäsenillä on hiuksianostattavia kertomuksia eli olen ottanut opikseni muiden virheistä. Paitsi joskus pitää kokeilla ne omatkin.

Arjen ääniä - Concerto in Spring Major

Tvit-tvit-tvit. Ti-tyy, ti-tyy, ti-tyy. Väy-väy-väyrr. Tsirrr-tsirr. Kiaa... ja yöllä hellittämätön Huu'uu, huu'uu.

Työn juhlaa

Suomalaisten juomakarnevaali eli vapunaatto on huomenna, ei kun siis tänään, illalla. Sitä seuraava Vapun päivä on myös Suomalaisen työn päivä. Ajattelin viettää sen suomalaisen työn parissa. Suomenhevosillamme ovat kaviot vuolematta ja arvion mukaan siinä mennee koko päivä.

Pystynen

Pidän oikein kovasti sarjakuvista ja luin jo nuoresta paljon ns. vaihtoehtoistakin sarjakuvaa. Yksi suosikeistani oli Kemin sarjakuvakeskuksen sarjakuvapäivien palkittujen julkaisu, josta ensimmäisen kerran muistan löytäneeni Harri Pystysen mustaa huumoria. Tunnusmerkkinään hänellä olivat hyvät piirrokset, hyvät ideat ja se, että vain nauraessa sattui. Kriitikkoja hän ainakin osasi kirota oikein. Toivottavasti miehellä oli ihan kiva elämä, vaikka jäi lyhyeksi vapaaehtoisesti. Tämän takia löysin myös vaimon sarjakuvalliset novellit. Erityisesti muistan, miten nainen ja mies keskustelevat puhelimessa; miehen ihannoidessa niitä, jotka uskaltavat kuolla, nainen ihailee niitä, jotka uskaltavat elää.

Ehkä minä pystynen.

Syömisen juhlaa

Suomalaiset pyhäpäivät ovat järjestään ruokajuhlia. Kovin moni ei muista koulun uskonnon opetuksesta miksi mitäkin juhlaa vietetään. Minä, uskoton, muistan. Väitän kylläkin juhlivani par'aikaa kevättä ja aamunkoittoa ja ajattelen erilaisia kevään ja hedelmällisyyden jumalattaria Egyptistä pääsemisen sijasta tai jumalan pojan kuoleman ja ylösnousemuksen sijasta.

Ruokaa toki teen. Syön (jumalan) karitsaa, (uuden elämän ja ylösnousemuksen) munia, (happamatonta leipää) mämmiä ja (paastonajan ylijäämistä kertyviä munia ja käyttämättä jääneestä maidosta hapatettuja) kermaisia rahka- ja munaruokia kuten pashaa, kulitsaa ja syrnikeitä.

Suomalaiset ovat joulukristittyjä eli muuten kirkossa käymättömät muistavat jouluna mennä. Idempänä taas on pääsiäisortodokseja, sillä maallistuneetkin nauttivat pääsiäisyön jumalanpalveluksesta.

Nautinnon maksimointia

Ruoasta voi nauttia kolmella tapaa: Syö hyvinlaitettua, kauniistitarjoiltua ja herkullista uusia makuja etsien. On syömättä niin pitkään, että kaikki syöty on taivaallista. Ylensyö melkein kipeäksi asti.

Valitsen useinmiten ensimmäisen tava, siis muistaessani syödä. Muistamiseen auttaa muiden ihmisten olemassaolo, he kertovat milloin on nälkä. Minulta kun tuo näläntunne puuttuu, ja kellosta ei aina muista tarkistaa joko olisi aika.

Hyvät perusainekset, mahdollisimman vähän käsittelyä, ja itsemurskattuja mausteita. Varataan kaappiin viikon edestä ruokaa, jotta ei tarvitse kiireellä lähteä kauppaan. Kaupassa käydään keskellä viikkoa sen ollessa ruuhkatonta. Ostetaan jotain helppoa ja nopeata, jotain hetilaitettavaa ja jotain ajan kanssa muhivaa. Tehdään useampi ruoka kun on siihen aikaa ja syödään hyvässä seurassa, kun muistetaan. Eikä liian usein kuunnella miten vehnä ja voi viettelevästi kuiskailevat. Ruisleipä on parasta.

Ajattelen ihan totta muutakin!

Kovin monta kertaa olen kirjoittanut suhteista ja romantiikasta, jopa rakkaudesta. Nyt saa riittää. Olen tyytyväinen, koska sain rakastua ja palaan asiaan, jos asiantila muuttuu.

... ja ravintolisät

Ihan hyvä selkä se oli... Nyt särkee. Taas. Onneksi on lääketiede. Päivän ruokalistalle kuuluu maksimiannos ibuprofeiinia, yhdistelmänä parasetamolia ja kodeiinia ja pikkunaposteltavana titsanidiinia.

Ei tässä voi kuin hyristä onnellisena?

Terveellinen ruokavalio

Keväällä yliannos B-vitamiineja. Talvella Omega-3 -rasvahappoja ja D-vitamiinia. Nyt mennään seuraavalla kokoonpanolla:

Omega-3 rasvahappoja 776mg
- DHA rasvahappoja 276 mg
- EPA rasvahappoja 414 mg

A-vitamiinia 400 µg
D3-vitamiinia 57,5 µg
E-vitamiinia 20 µg

B1-vitamiini 36,4 mg
B2-vitamiini 36,6 mg
niasiini (B3) 50 mg
pantoteenihappo (B5) 39 mg
B6-vitamiini 27,2 mg
B12-viramiini 13 µg
foolihappo 900 µg
biotiini 180 µg
C-vitamiini 75 mg

magnesium 100 mg
sinkki 10 mg
jodi 100 µg
mangaani 2,5 mg
seleeni 50 µg

Hornan hetki

Sanovat, että tie helvettiin on lavea. Sen suuaukko löytyy juuri nyt pihani perältä. Anna joutilaalle nuorelle miehelle peltiämpäri, vanha imuri, pari klapia ja kanisteri käytettyä keitinrasvaa, niin sitä yllättyy isosti. Siis isosti! Asfalttiin paloi reikä pelkällä imurilla, ilman rasvaa...

Sosiaaliset pelit ja leikit

Minulla on käytännöllinen lähestyminen siihen pieneen nokitteluun, mikä on aina käynnissä missä ihmisiä on enemmän kuin kaksi yhdessä. Useinmiten passaan pelivuoroni, koska minua ei oikeasti kiinnosta. Ajattelen näkemääni erilaisten eläinten laumakäyttäytymisenä ja oman satunnaisen osallistumiseni voisi useinmiten luokitella peliteoreettisesti kahdeksi strategiaksi: tit-for-tat tai tit-for-two tats.

Eli missä se niiden sosiaalisten pelien viehätys sitten enää on?

Ruoanlaitto on hauskaa

Minulla on hyvä, yksinkertainen resepti hunajalla maustetuista, maissilastuissa kieritellyistä kananpojista. Resepti, joka ei voi mennä pieleen idiootiltakaan. Paitsi, jos tällä on kahdeksan kissaa.

Otin ainekset valmiiksi pöydälle ja käänsin selkäni hakeakseni elintarvikemuovisen pussin maissilastujen murskaamiseksi. Pieni kahahdus kertoi, että kodin pikkupedot ovat varkaissa; jokainen oli löytänyt itselleen jotain. Pekka tutustui maissilastuihin, Raita lipoi sulatetun hunajan päällä kelluvaa rasvaa ja Prinssi oli varovaisesti taputtelemassa broilerilaatikkoa auki. Yhteistyössä on voimaa, koska koira oli pöydän alla valmisusasemissa, jos jotain syötävää tipahtaisi alas. Koko konkkaronkka häipyi pöydältä yhdellä karjaisulla ja peruutin tiskipöydän viereen, kurkotin leivinpaperikaappiin, jossa ovat myös foliot ja muovipussit. Aina välillä piti erityisen pitkään nuuhkivaa ja rohkeutta keräävää kissaa muistuttaa nimeltä, että kyllä emnäntä näkee vähän etäänpääkin. Kaadoin maissilastut muovipussiin ja aloin murskata. Pussi oli valitettavan hauras ja repesi pohjasta. Pelastin loppuannoksen takaisin lautaselle, onneksi sitä oli riittävästi, mutta taas jouduin kääntämään selkäni tuvan pöydälle hakeakseni rikkalapion. Lapio kädessä juoksin kohti pöytää, jossa broilerilaatikko oli jo uhkaavasti lähestymässä reunaa.

Sekoitin mausteen hunajaöljyseokseen ja puhkaisin broilerilaatikon kelmun. Loputkin kahdeksasta kissasta sapuivat haaveilemaan maistajaisista. Varovaiset nenännostot pöydän päälle ehdottivat: "jaetaan" ja niihin vastasin murisevalla kurkkuäänteellä: "Minun ruoka, ei jaeta." Broileri oli nopeasti viillelty ja veitsi oli nostettu takaisin myyntirasiaan salmonellan pelossa. Kierittelin koivet yksitellen öljymausteseoksessa ja hautasin ne maissilastuilla. Totesin unohtaneeni laittaa uunin lämpenemään ja varoivaisesti ranteesta kantaen vein uunivuoan uunin viereen, pesin käteni ja laitoin uunin pienelle lämmölle. Ja juoksin pelastamaan lattialta myyntilaatikon sisustaa nuolevat kissat ja koiran, joille sisällä oleva fileerausveitsi olisi voinut tehdä vammoja. Pakkasin likaiset roskat huolella pois eläinten ulottuvilta ja pesin käytetyt astiat. Nostin aina välillä seikkailunhaluisen kissan uunivuoan vierestä haaveilemasta, kunnes uuni oli tarpeeksi lämmin paistamiseen. Uunissa kesti 40 minuuttia ja ruokia ruokapöytään nostellessani olin selvien kampitusyritysten kohteena. Ei olisi ensimmäinen kerta tässä taloudessa, että hyvä ruoka saadaan tarjolle emännän lennettyä rähmälleen, ja ruoan vielä jatkettua matkaa muutamia metrejä pidemmälle. Selvisin pöytään kunnialla ja jokainen syöjä sai viereensä kaihoisasti tuijottavan, nälkää näkevän, selvästi laiminlyödyn kissan. Aterian jälkeen luut pakattiin roskikseen, koska kananluista voi koira saada vatsavaivoja. Kissat sen sijaan huolella esipesivät lautaset ennen pesukoneen käynnistämistä.

Sanovat, että lapset ovat vielä ketterämpiä ja innokkaampia apulaisia. Luoja siltä varjelkoon...

Arjen ääniä - Parkuva puu

Kylmimpänä yönä pakkanen oli -28 ja se oli tuskaa se; joka paikka oli jäässä ja kivikovaa. Sitten lauhtui ja kuinka leppeältä tuntuikaan -15. Ilmakin oli kuin linnun maito. Mutta vesi elää omaa elämäänsä lämpötilan vaihteluissa jään laajenemisena, kutistumisena ja tekee tuhoa rakenteissa.

Puu pihan perällä huusi tätä tuskaa. Koivulla on ikää enemmän kuin vanhimmalla elossa olevalla sukulaisella ja ympärysmittaa parinkin ison miehen syleilyn edestä. Se tarkoittaa, että puu on sisältä jo lahonnut ja kuollut. Vielä tänä keväänä jokin parkaisuista päättyy pitkään hiljaisuuteen. Onko kaatuvalla puulla ääni, jos sitä ei ole kukaan kuulemassa?

Uudenvuodentaikoja naama peruslukemilla

Tuttu kävi kylässä Tarot-pakkoineen. Hilpeää homma se ennustaminen ja erityisen vaikeaa oikeaan osuminen. Korttionni on kovasti ollut minulle suosiollinen ja edellisellä kerralla sain kuulla juuri sen mitä halusin ja niin toki tälläkin kerralla. Mennyt vuosi oli maljojen ässä ja tuleva vuosi on narri. Ja siis maljojen ässään liittyvät merkitykset ovat iloa, rakkautta, avoimuutta, tunteiden virtaa sekä uusi ymmärrys. Narri taas on anarkisti, tragikoominen hämmennuksen ja pahennuksen airut ja edustaa uutta alkua ja vapautta. Yeah, right...

Mutta voihan noilla ihan pelatakin, enimmäkseen tikkityyppisiä korttipelejä.