Hornan hetki

Sanovat, että tie helvettiin on lavea. Sen suuaukko löytyy juuri nyt pihani perältä. Anna joutilaalle nuorelle miehelle peltiämpäri, vanha imuri, pari klapia ja kanisteri käytettyä keitinrasvaa, niin sitä yllättyy isosti. Siis isosti! Asfalttiin paloi reikä pelkällä imurilla, ilman rasvaa...

Sosiaaliset pelit ja leikit

Minulla on käytännöllinen lähestyminen siihen pieneen nokitteluun, mikä on aina käynnissä missä ihmisiä on enemmän kuin kaksi yhdessä. Useinmiten passaan pelivuoroni, koska minua ei oikeasti kiinnosta. Ajattelen näkemääni erilaisten eläinten laumakäyttäytymisenä ja oman satunnaisen osallistumiseni voisi useinmiten luokitella peliteoreettisesti kahdeksi strategiaksi: tit-for-tat tai tit-for-two tats.

Eli missä se niiden sosiaalisten pelien viehätys sitten enää on?

Ruoanlaitto on hauskaa

Minulla on hyvä, yksinkertainen resepti hunajalla maustetuista, maissilastuissa kieritellyistä kananpojista. Resepti, joka ei voi mennä pieleen idiootiltakaan. Paitsi, jos tällä on kahdeksan kissaa.

Otin ainekset valmiiksi pöydälle ja käänsin selkäni hakeakseni elintarvikemuovisen pussin maissilastujen murskaamiseksi. Pieni kahahdus kertoi, että kodin pikkupedot ovat varkaissa; jokainen oli löytänyt itselleen jotain. Pekka tutustui maissilastuihin, Raita lipoi sulatetun hunajan päällä kelluvaa rasvaa ja Prinssi oli varovaisesti taputtelemassa broilerilaatikkoa auki. Yhteistyössä on voimaa, koska koira oli pöydän alla valmisusasemissa, jos jotain syötävää tipahtaisi alas. Koko konkkaronkka häipyi pöydältä yhdellä karjaisulla ja peruutin tiskipöydän viereen, kurkotin leivinpaperikaappiin, jossa ovat myös foliot ja muovipussit. Aina välillä piti erityisen pitkään nuuhkivaa ja rohkeutta keräävää kissaa muistuttaa nimeltä, että kyllä emnäntä näkee vähän etäänpääkin. Kaadoin maissilastut muovipussiin ja aloin murskata. Pussi oli valitettavan hauras ja repesi pohjasta. Pelastin loppuannoksen takaisin lautaselle, onneksi sitä oli riittävästi, mutta taas jouduin kääntämään selkäni tuvan pöydälle hakeakseni rikkalapion. Lapio kädessä juoksin kohti pöytää, jossa broilerilaatikko oli jo uhkaavasti lähestymässä reunaa.

Sekoitin mausteen hunajaöljyseokseen ja puhkaisin broilerilaatikon kelmun. Loputkin kahdeksasta kissasta sapuivat haaveilemaan maistajaisista. Varovaiset nenännostot pöydän päälle ehdottivat: "jaetaan" ja niihin vastasin murisevalla kurkkuäänteellä: "Minun ruoka, ei jaeta." Broileri oli nopeasti viillelty ja veitsi oli nostettu takaisin myyntirasiaan salmonellan pelossa. Kierittelin koivet yksitellen öljymausteseoksessa ja hautasin ne maissilastuilla. Totesin unohtaneeni laittaa uunin lämpenemään ja varoivaisesti ranteesta kantaen vein uunivuoan uunin viereen, pesin käteni ja laitoin uunin pienelle lämmölle. Ja juoksin pelastamaan lattialta myyntilaatikon sisustaa nuolevat kissat ja koiran, joille sisällä oleva fileerausveitsi olisi voinut tehdä vammoja. Pakkasin likaiset roskat huolella pois eläinten ulottuvilta ja pesin käytetyt astiat. Nostin aina välillä seikkailunhaluisen kissan uunivuoan vierestä haaveilemasta, kunnes uuni oli tarpeeksi lämmin paistamiseen. Uunissa kesti 40 minuuttia ja ruokia ruokapöytään nostellessani olin selvien kampitusyritysten kohteena. Ei olisi ensimmäinen kerta tässä taloudessa, että hyvä ruoka saadaan tarjolle emännän lennettyä rähmälleen, ja ruoan vielä jatkettua matkaa muutamia metrejä pidemmälle. Selvisin pöytään kunnialla ja jokainen syöjä sai viereensä kaihoisasti tuijottavan, nälkää näkevän, selvästi laiminlyödyn kissan. Aterian jälkeen luut pakattiin roskikseen, koska kananluista voi koira saada vatsavaivoja. Kissat sen sijaan huolella esipesivät lautaset ennen pesukoneen käynnistämistä.

Sanovat, että lapset ovat vielä ketterämpiä ja innokkaampia apulaisia. Luoja siltä varjelkoon...

Arjen ääniä - Parkuva puu

Kylmimpänä yönä pakkanen oli -28 ja se oli tuskaa se; joka paikka oli jäässä ja kivikovaa. Sitten lauhtui ja kuinka leppeältä tuntuikaan -15. Ilmakin oli kuin linnun maito. Mutta vesi elää omaa elämäänsä lämpötilan vaihteluissa jään laajenemisena, kutistumisena ja tekee tuhoa rakenteissa.

Puu pihan perällä huusi tätä tuskaa. Koivulla on ikää enemmän kuin vanhimmalla elossa olevalla sukulaisella ja ympärysmittaa parinkin ison miehen syleilyn edestä. Se tarkoittaa, että puu on sisältä jo lahonnut ja kuollut. Vielä tänä keväänä jokin parkaisuista päättyy pitkään hiljaisuuteen. Onko kaatuvalla puulla ääni, jos sitä ei ole kukaan kuulemassa?

Uudenvuodentaikoja naama peruslukemilla

Tuttu kävi kylässä Tarot-pakkoineen. Hilpeää homma se ennustaminen ja erityisen vaikeaa oikeaan osuminen. Korttionni on kovasti ollut minulle suosiollinen ja edellisellä kerralla sain kuulla juuri sen mitä halusin ja niin toki tälläkin kerralla. Mennyt vuosi oli maljojen ässä ja tuleva vuosi on narri. Ja siis maljojen ässään liittyvät merkitykset ovat iloa, rakkautta, avoimuutta, tunteiden virtaa sekä uusi ymmärrys. Narri taas on anarkisti, tragikoominen hämmennuksen ja pahennuksen airut ja edustaa uutta alkua ja vapautta. Yeah, right...

Mutta voihan noilla ihan pelatakin, enimmäkseen tikkityyppisiä korttipelejä.