(Låt den rätte komma in, 2008) Hyvä elokuva, suosittelen. Ala-asteikäisten kauhukokemukset kiusaamisesta koulussa ovat pelottavampia kuin vampyyrit. Romantiikkaa on riittävästi ja se on suloista. Suosittelen terapiaksi kaikille, joilla on koulukiusaamista takanaan, hieman erilaisista vampyyrielokuvista pitäville ja kaikille hyvien elokuvien ystäville. Veisin myös ensitreffini katsomaan tätä elokuvaa nähdäkseni yhteensopivuutemme.
Mikä ehkä kertoo enemmän minun mieltymyksistäni kuin elokuvasta.
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
maanantai 29. joulukuuta 2008
Minä en ole ohjelmoija. Ainakaan vielä.
Tuli puhetta ohjelmointikielistä ja mistä pidän, miksi pidän jotain huonona ja tällaistä yleistä. En ole oikea ohjelmoija, joten tuli olo, että pitäisi olla hiljaa. Osaan toki algoritmisen ajattelun ja useita paradigmoja, mutta en ole koskaan tehnyt isoja projekteja. En siis ole ohjelmoija. Tunnistan kyllä hyvän ohjelman sitä lukiessani, tyylistä tai kielestä piittaamatta. Mietin jopa vakavissani, että olenko jo liian vanha oppiakseni hyväksi ohjelmoijaksi. Siinä kun tulee hyväksi, mitä tekee ja minä olen vain vähän puuhastellut.
Jokus jo 90-luvun alussa yhden tietoteekkarin kanssa jutellessani sanoin, että minusta ei ikinä tule ohjelmoijaa, koska ohjelmointi ei ole ihmisen työtä. Yliopistolla ohjelmoinnin opetus aloitettiin Pascalilla ja jatkettiin harvoilla ja valituilla kursseilla C-kielellä. Ei siis ihme, että olin kehittänyt moisen ajatusmallin. Pascal-kurssilla ja sen jälkeen konffailin Emacsia ja kopion werkkotuttujen elisp-pätkiä ja muokkasin niitä omiin tarpeisiini. Se ei ollut minun silmissäni ohjelmointia, vaikka näin jälkikäteen se oli ehkä parasta mahdollista oppimista ohjelmoinnista: tehdä omaan tarpeeseen ja lukea muiden kirjoittamaa (tyylikästä) koodia. Kirjoittelin myös ihan meheviä shell-skriptejäkin, mutta eivät nekään minusta ohjelmointia olleet. Ylläpitotöissä piti aika ahkerasti perlata (kyllä, jokaisella meistä on luurankoja kaapissa), niin sekään ei ollut oikea ohjelmointia.
Sen sijaan olen mielestäni ollut ihan hyvä opettamaan ohjelmointia, koska kielestä riippumättä (kokemusta javasta, schemestä, C:stä) se tärkein asia on ollut: oletko nyt ajatellut loppuun asti mitä sinun pitäisi tässä oikeasti tehdä. Kieli ohjaa minkälaisia ratkaisutapoja tulet ajatelleeksi ja siinä on taas yksi syy, miksi ohjelmointi minusta pitäisi aloittaa jollain lispillä.
Jokus jo 90-luvun alussa yhden tietoteekkarin kanssa jutellessani sanoin, että minusta ei ikinä tule ohjelmoijaa, koska ohjelmointi ei ole ihmisen työtä. Yliopistolla ohjelmoinnin opetus aloitettiin Pascalilla ja jatkettiin harvoilla ja valituilla kursseilla C-kielellä. Ei siis ihme, että olin kehittänyt moisen ajatusmallin. Pascal-kurssilla ja sen jälkeen konffailin Emacsia ja kopion werkkotuttujen elisp-pätkiä ja muokkasin niitä omiin tarpeisiini. Se ei ollut minun silmissäni ohjelmointia, vaikka näin jälkikäteen se oli ehkä parasta mahdollista oppimista ohjelmoinnista: tehdä omaan tarpeeseen ja lukea muiden kirjoittamaa (tyylikästä) koodia. Kirjoittelin myös ihan meheviä shell-skriptejäkin, mutta eivät nekään minusta ohjelmointia olleet. Ylläpitotöissä piti aika ahkerasti perlata (kyllä, jokaisella meistä on luurankoja kaapissa), niin sekään ei ollut oikea ohjelmointia.
Sen sijaan olen mielestäni ollut ihan hyvä opettamaan ohjelmointia, koska kielestä riippumättä (kokemusta javasta, schemestä, C:stä) se tärkein asia on ollut: oletko nyt ajatellut loppuun asti mitä sinun pitäisi tässä oikeasti tehdä. Kieli ohjaa minkälaisia ratkaisutapoja tulet ajatelleeksi ja siinä on taas yksi syy, miksi ohjelmointi minusta pitäisi aloittaa jollain lispillä.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Pano-kuvia
Hyi sinua ...
Sain tänään tutulta demonstraation High Dynamic Range eli hdr-kuvien teosta ja esitys sivusi myös panoraamakuvia. Tykkäsin ja jos olisin saanut samantasoisen luennon yliopistolla tai korkeakoululla, olisin ollut tosi tyytyväinen. Hän on myös kirjoittanut werkkoon tutoriaalin hdr-kuvan käsittelystä (englanniksi) ja toisen kuvan käsittely (englanniksi). Valmiita kuvia voi ihastella galleriassa.
Sain tänään tutulta demonstraation High Dynamic Range eli hdr-kuvien teosta ja esitys sivusi myös panoraamakuvia. Tykkäsin ja jos olisin saanut samantasoisen luennon yliopistolla tai korkeakoululla, olisin ollut tosi tyytyväinen. Hän on myös kirjoittanut werkkoon tutoriaalin hdr-kuvan käsittelystä (englanniksi) ja toisen kuvan käsittely (englanniksi). Valmiita kuvia voi ihastella galleriassa.
lauantai 27. joulukuuta 2008
Kyseenalaista sisältöä
Yksi ystävättäreni muistaa aina muistaa, miten yritin opettaa suihinottoa. Tämä sarjakuvaleike on kuin tehty hänelle: Questionable Contet
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Joulu on jotain, joka tapahtuu muille
En pidä aikatauluista, säätämisestä ja asioista joita tehdään siksi, että ennenkin on niin tehty tai että on pakko tehdä.
Jouluun kuuluvat hyvät asiat toivoisin kohtaavani joka päivä.
Jouluun kuuluvat hyvät asiat toivoisin kohtaavani joka päivä.
tiistai 23. joulukuuta 2008
En ole jouluihminen, mutta olutglögiä!?
Fantastista! Kaikki glögireseptit, joita tekisi mieli kokeilla. (Kiitoksia irkkiin!)
maanantai 22. joulukuuta 2008
Ajatusten virta tulvii taas yli pääni äyräiden
Viimeisen kymmenen vuoden aikana en ole kirjoittanut runoja. Runon synty vaatii sisältä kasvavaa painetta, pakkoa päästä sanomaan. Löysin kuunneltavaksi runoilijan, tai oikeammin muusikon, joka sanoo sen kaiken mitä tunnen, mutta paremmin. Ei ole ollut tarvettakaan.
Tilanne on muuttunut ja sanojen tukkona on monen vuoden hiljaisuus. Se mitä tulee ulos, ei ole sitä mitä tarkoitan, on kuin pitäisi opetella puhumaan uudelleen. En minä täysin hiljaa ole ollut, mutta jos silloin aikanaan paperille purettu nuoruuden ahdistus on minusta vieläkin ihan kelvollista luettavaa, niin nuo pari viimeisintä hahmotelmaa ovat kertakäyttöideoita ja paperinmakuisia.
Tilanne on muuttunut ja sanojen tukkona on monen vuoden hiljaisuus. Se mitä tulee ulos, ei ole sitä mitä tarkoitan, on kuin pitäisi opetella puhumaan uudelleen. En minä täysin hiljaa ole ollut, mutta jos silloin aikanaan paperille purettu nuoruuden ahdistus on minusta vieläkin ihan kelvollista luettavaa, niin nuo pari viimeisintä hahmotelmaa ovat kertakäyttöideoita ja paperinmakuisia.
perjantai 19. joulukuuta 2008
Joululahjoja ja kissoja
Kissaihmisille iloksi. Valitettavasti werkossa kiertää paljon tekstejä ja ideoita, joiden alkuperäistä tekijää ei pääse nimeämään ja kiittämään.
"Tässä järkevät ohjeet kaikille kissojen omistajille näin ennen joulua:
1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.
2. Hae vaatekomerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta.
4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat.
5. Mene takaisin ja nosta kissa pois kaapista.
6. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.
7. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle.
8. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta pois kissa joka on ollut laatikossa viime visiitistä asti.
9. Ota lahjat pois kassista.
10. Ota kissa pois kassista.
11. Avaa laatikko tarkastaaksesi lahja, poista kissa laatikosta, sulje laatikko.
12. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia.
13. Leikkaa sopivan kokoinen pala.
14. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.
15. Pistä kissa laukkuun josta otit lahjat ja leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala.
16. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.
17. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, ihmettele miksi reunat eivät enää ylety ja huomaa kissa lahjan ja paperin välissä. Poista kissa ja yritä uudelleen.
18. Teippaa paperin reunat yhteen.
19. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.
20. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.
21. Etsi lahjanarua - jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu narurulla.
22. Kiedo naru paketin ympärille.
23. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.
24. Toista vaiheet 12-22 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.
25. Jätä väliin vaihteet 12-16 säästääksesi aikaa ja suojellaksesi viimeistä paperinpalaa. Etsi lahjalle sopiva pahvilaatikko.
26. Aseta lahja laatikkoon ja teippaa laatikko kiinni.
27. Avaa teipit ja laatikko ja poista kissa laatikosta.
28. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.
29. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.
30. Poista kissa pahvilaatikosta, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi.
31. Levitä viimeinen lahjapaperinpala (tämä voi olla hankalaa ahtaassa kylpyhuoneessa, mutta yritä parhaasi!)
32. Sulje pahvilaatikko, kääri laatikko paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
33. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
34. Avaa ovi ja mene keittiöön korkkaamaan olut ja ruokkimaan kissa.
35. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa.
36. Avaa lahjapaketti ja pahvilaatikko ja löydä kissa.
37. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa ja vetäydy kylpyhuoneeseen viimeistä yritystä varten. Tarkista että olet yksin ja ovi on lukittu.
38. Lahjaa antaessasi hymyile kauniisti, älä välitä lahjan saajan ilmeestä.
39. Vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua."
"Tässä järkevät ohjeet kaikille kissojen omistajille näin ennen joulua:
1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.
2. Hae vaatekomerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta.
4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat.
5. Mene takaisin ja nosta kissa pois kaapista.
6. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.
7. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle.
8. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta pois kissa joka on ollut laatikossa viime visiitistä asti.
9. Ota lahjat pois kassista.
10. Ota kissa pois kassista.
11. Avaa laatikko tarkastaaksesi lahja, poista kissa laatikosta, sulje laatikko.
12. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia.
13. Leikkaa sopivan kokoinen pala.
14. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.
15. Pistä kissa laukkuun josta otit lahjat ja leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala.
16. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.
17. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, ihmettele miksi reunat eivät enää ylety ja huomaa kissa lahjan ja paperin välissä. Poista kissa ja yritä uudelleen.
18. Teippaa paperin reunat yhteen.
19. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.
20. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.
21. Etsi lahjanarua - jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu narurulla.
22. Kiedo naru paketin ympärille.
23. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.
24. Toista vaiheet 12-22 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.
25. Jätä väliin vaihteet 12-16 säästääksesi aikaa ja suojellaksesi viimeistä paperinpalaa. Etsi lahjalle sopiva pahvilaatikko.
26. Aseta lahja laatikkoon ja teippaa laatikko kiinni.
27. Avaa teipit ja laatikko ja poista kissa laatikosta.
28. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.
29. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.
30. Poista kissa pahvilaatikosta, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi.
31. Levitä viimeinen lahjapaperinpala (tämä voi olla hankalaa ahtaassa kylpyhuoneessa, mutta yritä parhaasi!)
32. Sulje pahvilaatikko, kääri laatikko paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
33. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
34. Avaa ovi ja mene keittiöön korkkaamaan olut ja ruokkimaan kissa.
35. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa.
36. Avaa lahjapaketti ja pahvilaatikko ja löydä kissa.
37. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa ja vetäydy kylpyhuoneeseen viimeistä yritystä varten. Tarkista että olet yksin ja ovi on lukittu.
38. Lahjaa antaessasi hymyile kauniisti, älä välitä lahjan saajan ilmeestä.
39. Vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua."
Minun lempikirjani on ...
Joku erehtyi kysymään, mikä on minun lempikirjani. Sitä ei ole. Minulla ei ole vain yhtä kirjasuosikkia, mutta minulla on vaihtuva suosikkikirjailija ja monta kirjallisuudenlajia, joista pidän. Tieteiskirjallisuus ja fantasia ensimmäisinä ja tärkeimpinä, salapoliisiromaanit viihteenä ja melkein kaikki muu kirjallisuus käy paitsi huono romantiikka.
Scifi-fantasia oli lempeä ensimmäisestä kirjasta lähtien. Velipoika oli lainannut Asimovin Teräsluolat kirjastosta ja otin sen käteeni etsiessäni kesälukemiseksi dekkareita. Ikääni en muista, veikkaan reippaasti alta kymmenen vuoden. Olin lukenut paljon historiallisia seikkailuromaaneja, jonkin verran suurkaupunkikuvauksia ja kaikki löytämäni salapoliisiromaanit, mutta en todellakaan tiennyt minkälaista kirjaa olin aloittamassa. Orientaatio kirjaan tapahtui hyppäyksittäin, vähän ihmetellen mitä tässä nyt oikein luetaan, ja muistan millaisen löytämisen ilon se tarjosi: melkein mikään mitä arkimaailmasta tiesi ei ollutkaan ihan samaa, koska kirjan tapahtuvat sijoittuvat tulevaisuuteen, tekniikka on edistyneempää kuin osaisi edes kuvitella ja sitten päälle tulee vielä hyvä juonikuvio murhasta ja sen selvittämisestä.
Sen verran nuori olin, etten osannut painaa mieleen kirjan nimeä tai kirjoittajaa. Meni siis pari vuotta ennenkuin eksyin kirjastossa aikuisten osastolle ja oikean hyllyn ääreen ja a:sta aloittamalla Asimov tuli vastaan aika lailla heti. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. Kirjan outouden innoittamana luin muutkin Asimovin kirjat, jatkoin Clarkella, Heinleinillä, Lemillä, Strugatskeilla...
Nykyään pitkäkestoinen suosikkini sci-fi-kirjailijoista on Ian M. Banks. Hänen Kulttuuri-kirjoissaan maailma muuttuu, pysyy samana ja kiehtoo samalla tavalla kuin tuossa ensimmäisessä lukukokemuksessa. Moderni kohtaa vanhan ja lukijan pitäminen jännityksessä onnistuu. Luen ne lisäksi englannin kielellä ja pidän siitä miten ne on kirjoitettu. Jo pelkästään alusten nimistä riittää pohdittavaa moneen nörttikeskusteluun.
Fantasiakirjallisuus oli ihan kivaa luettavaa, mutta siihen ei liittynyt intohimoja, kasvoin satujen kautta maailmantaruihin, löysin Artturin legendan ja siitä versoavat brittiläiset nuortenfantasiakirjat. Luin vähän puolisilmällä ja vasemmalla kädellä, kunnes vastaan tuli Taru sormusten herrasta. Siitä seurasi taas uudelleen orientaatio: aikuiset kertomassa satuja! Olin toki jo lukenut tuhannen ja yhden yön tarinat, seksipitoiset sadut Decameronesta ja Leikkisistä tarinoista, mutta että aikuiset saavat ihan oikeasti vielä leikkiä ja kertoa satuja, joissa on taikuutta ja kääpiöitä, haltijoita ja ... Maailma tuntui taas kuin uudelta.
Tätä mielen nyrjäyttävää kokemusta metsästäessäni tartun yhä kaikkiin kirjoihin. Luen hyviä ja huonoja kirjoja, mutta yritän myös opetella kirjan keskeyttämistä. On kuitenkin vaikea lopettaa lukeminen kesken, vaikka kirja olisi niin huono, että tekee kipeää jatkaa.
Scifi-fantasia oli lempeä ensimmäisestä kirjasta lähtien. Velipoika oli lainannut Asimovin Teräsluolat kirjastosta ja otin sen käteeni etsiessäni kesälukemiseksi dekkareita. Ikääni en muista, veikkaan reippaasti alta kymmenen vuoden. Olin lukenut paljon historiallisia seikkailuromaaneja, jonkin verran suurkaupunkikuvauksia ja kaikki löytämäni salapoliisiromaanit, mutta en todellakaan tiennyt minkälaista kirjaa olin aloittamassa. Orientaatio kirjaan tapahtui hyppäyksittäin, vähän ihmetellen mitä tässä nyt oikein luetaan, ja muistan millaisen löytämisen ilon se tarjosi: melkein mikään mitä arkimaailmasta tiesi ei ollutkaan ihan samaa, koska kirjan tapahtuvat sijoittuvat tulevaisuuteen, tekniikka on edistyneempää kuin osaisi edes kuvitella ja sitten päälle tulee vielä hyvä juonikuvio murhasta ja sen selvittämisestä.
Sen verran nuori olin, etten osannut painaa mieleen kirjan nimeä tai kirjoittajaa. Meni siis pari vuotta ennenkuin eksyin kirjastossa aikuisten osastolle ja oikean hyllyn ääreen ja a:sta aloittamalla Asimov tuli vastaan aika lailla heti. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. Kirjan outouden innoittamana luin muutkin Asimovin kirjat, jatkoin Clarkella, Heinleinillä, Lemillä, Strugatskeilla...
Nykyään pitkäkestoinen suosikkini sci-fi-kirjailijoista on Ian M. Banks. Hänen Kulttuuri-kirjoissaan maailma muuttuu, pysyy samana ja kiehtoo samalla tavalla kuin tuossa ensimmäisessä lukukokemuksessa. Moderni kohtaa vanhan ja lukijan pitäminen jännityksessä onnistuu. Luen ne lisäksi englannin kielellä ja pidän siitä miten ne on kirjoitettu. Jo pelkästään alusten nimistä riittää pohdittavaa moneen nörttikeskusteluun.
Fantasiakirjallisuus oli ihan kivaa luettavaa, mutta siihen ei liittynyt intohimoja, kasvoin satujen kautta maailmantaruihin, löysin Artturin legendan ja siitä versoavat brittiläiset nuortenfantasiakirjat. Luin vähän puolisilmällä ja vasemmalla kädellä, kunnes vastaan tuli Taru sormusten herrasta. Siitä seurasi taas uudelleen orientaatio: aikuiset kertomassa satuja! Olin toki jo lukenut tuhannen ja yhden yön tarinat, seksipitoiset sadut Decameronesta ja Leikkisistä tarinoista, mutta että aikuiset saavat ihan oikeasti vielä leikkiä ja kertoa satuja, joissa on taikuutta ja kääpiöitä, haltijoita ja ... Maailma tuntui taas kuin uudelta.
Tätä mielen nyrjäyttävää kokemusta metsästäessäni tartun yhä kaikkiin kirjoihin. Luen hyviä ja huonoja kirjoja, mutta yritän myös opetella kirjan keskeyttämistä. On kuitenkin vaikea lopettaa lukeminen kesken, vaikka kirja olisi niin huono, että tekee kipeää jatkaa.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Kuka minä olen? Mitä minä haluan?
Molemmat kysymykset pitää kysyä, vaikka osa ihmisistä eli b5-sarjan katsojat pitävät niitä toisensa poissulkevina.
Minä tiedän, kuka minä olen. En ole kokenut sairautta, vammaa tai saanut minkäänlaista lääkitystä, joka olisi siihen vaikuttanut. Ikä ja kokemukset ovat minua tietysti muuttaneet, tulevat muuttamaan ja tätä muutosprosessia seuraan mielenkiinnolla. Jos joskus tulisi tilanne, että sairaus, vamma tai lääkitys tekisi selkeän muutoksen siihen kuka minä olen, huomaisinko itse?
Luen mm. Antonio Damasion kirjoja ja olen vaikuttunut.
Se toinen kysymys on kuitenkin paljon vaikeampi. Minulla on motivaation sairaus, joka on tehnyt minusta älyllisesti uteliaan ja kaikesta kiinnostuneen, jolle mikään ei ole oikeasti tärkeää. Minä en siis tiedä mitä haluan. Kuitenkin olen kokeilemalla selvittänyt paljon asioita, joita en halua. Minulla on hauskaa selvittäessäni asioita joita en halua. Kuinka hauskaa minulla olisi, jos tietäisin mitä haluan?
Yksi kauneimmista saamistani kohteliaisuuksista oli: "viu on vorloni." Ehkä sanoja ei sitä sellaiseksi tarkoittanut, mutta entä sitten.
Minä tiedän, kuka minä olen. En ole kokenut sairautta, vammaa tai saanut minkäänlaista lääkitystä, joka olisi siihen vaikuttanut. Ikä ja kokemukset ovat minua tietysti muuttaneet, tulevat muuttamaan ja tätä muutosprosessia seuraan mielenkiinnolla. Jos joskus tulisi tilanne, että sairaus, vamma tai lääkitys tekisi selkeän muutoksen siihen kuka minä olen, huomaisinko itse?
Luen mm. Antonio Damasion kirjoja ja olen vaikuttunut.
Se toinen kysymys on kuitenkin paljon vaikeampi. Minulla on motivaation sairaus, joka on tehnyt minusta älyllisesti uteliaan ja kaikesta kiinnostuneen, jolle mikään ei ole oikeasti tärkeää. Minä en siis tiedä mitä haluan. Kuitenkin olen kokeilemalla selvittänyt paljon asioita, joita en halua. Minulla on hauskaa selvittäessäni asioita joita en halua. Kuinka hauskaa minulla olisi, jos tietäisin mitä haluan?
Yksi kauneimmista saamistani kohteliaisuuksista oli: "viu on vorloni." Ehkä sanoja ei sitä sellaiseksi tarkoittanut, mutta entä sitten.
perjantai 12. joulukuuta 2008
Ennen näissä testeissä oli edes jotain järkeä
Innostus testeihin taisi alkaa purity-test.el:n myötä ja väittäisin, että ensimmäinen tekemäni geek test oli ennen vuotta 1999, ainakin vuosia ennen geek codea.
Nämä kaksi ovat ihan hauskoja ja nopeita täyttää:
Nämä kaksi ovat ihan hauskoja ja nopeita täyttää:
torstai 11. joulukuuta 2008
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Aina välillä on hyvä palata taaksepäin ja muistaa. Sain ensimmäisen tunnukseni monenkäyttäjän koneisiin pascalohjelmointikurssilla 1988. Pascal on onneksi melkein unohtunut, mutta hyviä tapoja kurssilta jäi: arvostan hyviä opettajia, opin Emacsin käyttöä ja opin tunnistaman hyvän käyttöjärjestelmän. Keskuskone oli jo vähän vanhaksi käyvää tekniikkaa Decsystem 2060, jossa tosin oli hieno käyttis, TOPS-20. Täällä voi kokeilla TOPS-20 -järjestelmää. Vuotta myöhemmin sain tunnuksen unix-koneisiin ja siellä tcsh tuntui tutummalta, olihan se TENEX csh. Vasta komentotulkkiohjelmoinnin myötä aloin arvostaa bourne-shelliä ja bourne again-shelliä.
Ohjelmointikurssia en suorittanut, mutta sen sijaan opin ohjelmoimaan elispiä.
Ohjelmointikurssia en suorittanut, mutta sen sijaan opin ohjelmoimaan elispiä.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
perjantai 5. joulukuuta 2008
Nostan hattua viisaalle miehelle
Vaikka tässä puhutaankin hypnoosista, niin kannattaa miettiä itsesuggestion valtaisaa voimaa.
"So I found hypnosis to be a very interesting experience. All the time you're saying to yourself, "I could do that, but I won't" -- which is just another way of saying that you can't."
Surely You're Joking, Mr. Feynman!, 1985
Kirja on muutenkin hyvä.
"So I found hypnosis to be a very interesting experience. All the time you're saying to yourself, "I could do that, but I won't" -- which is just another way of saying that you can't."
Surely You're Joking, Mr. Feynman!, 1985
Kirja on muutenkin hyvä.
Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
Olen rakastanut ja minua on rakastettu. Olen ollut onnekas. Joskus olen ollut niin onnekas, että olen rakastanut ihmistä, joka rakastaa takaisin. Tai edes pitää. Sietää?
Olen seurustellut useammin, kuin olen rakastanut. Ihmiset ovat ihastuttavia, joten ihastun helposti. Jos he ovat kivoja, tutustumista on helppo jatkaa seurusteluksi. Olen satuttanut monia ja minuakin on satutettu, mutta silti minusta ihmiset ovat ihastuttavia ja kivoista ihmisistä haluaa pitää kiinni ja viettää aikaa samassa seurassa. En ole kovin omistushaluinen, enkä usko minkään muun kuin yhteisen kiinnostuksen pitävän ihmisiä yhdessä. Olen toki ollut mustasukkainenkin, koska olen ollut se eniten yhdessäoloa haluava ja tuntenut miten toinen liukuu eroon päin.
Olen usein yrittänyt kirjoittaa kahdesta elämäni suuresta rakkaudesta, mutta 10 tai 20 vuotta on liian lyhyt aika pukea sanoiksi vahvoja tunteita. Toisen jätin, toinen jätti minut. Selvisin tekemällä tilaston ihmissuhteista ja elämäntilanneanalyysin, ja ennustin seuraavan suuren rakkauden olevan 5-7 vuoden päässä. Erehdyin, mutta ehjäännyin odottaessa.
Vaikka en enää rakastaisi tai rakastuisi, voin sanoa olleeni onnekas. Olen ollut mielettömän rakastunut, hullaantunut, elänyt unelmaa ja selvinnyt sekä toisesta johtuvasta onnesta että epätoivosta. Olen kiitollinen, että olen saanut tuntea sen kaiken.
Löysin hyväntuoksuisen, juuri oikean tuoksuisen ihmisen ja tunnen kaipausta tuon kaiken uudelleen kokemiseen. Lupaava tuoksu ja kaipaus... Sillähän jo pärjää, eikö vain?
Olen seurustellut useammin, kuin olen rakastanut. Ihmiset ovat ihastuttavia, joten ihastun helposti. Jos he ovat kivoja, tutustumista on helppo jatkaa seurusteluksi. Olen satuttanut monia ja minuakin on satutettu, mutta silti minusta ihmiset ovat ihastuttavia ja kivoista ihmisistä haluaa pitää kiinni ja viettää aikaa samassa seurassa. En ole kovin omistushaluinen, enkä usko minkään muun kuin yhteisen kiinnostuksen pitävän ihmisiä yhdessä. Olen toki ollut mustasukkainenkin, koska olen ollut se eniten yhdessäoloa haluava ja tuntenut miten toinen liukuu eroon päin.
Olen usein yrittänyt kirjoittaa kahdesta elämäni suuresta rakkaudesta, mutta 10 tai 20 vuotta on liian lyhyt aika pukea sanoiksi vahvoja tunteita. Toisen jätin, toinen jätti minut. Selvisin tekemällä tilaston ihmissuhteista ja elämäntilanneanalyysin, ja ennustin seuraavan suuren rakkauden olevan 5-7 vuoden päässä. Erehdyin, mutta ehjäännyin odottaessa.
Vaikka en enää rakastaisi tai rakastuisi, voin sanoa olleeni onnekas. Olen ollut mielettömän rakastunut, hullaantunut, elänyt unelmaa ja selvinnyt sekä toisesta johtuvasta onnesta että epätoivosta. Olen kiitollinen, että olen saanut tuntea sen kaiken.
Löysin hyväntuoksuisen, juuri oikean tuoksuisen ihmisen ja tunnen kaipausta tuon kaiken uudelleen kokemiseen. Lupaava tuoksu ja kaipaus... Sillähän jo pärjää, eikö vain?
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Hammaslääkärin vaarallinen elämä
Viime viikolla kävin hammaslääkärillä ja tällä viikolla hammashygienistillä. Hammaslääkäri on tuttu ja tietää puuduttaa rankalla kädellä ja hammashygienistin käsiin ei onneksi joudu usein.
Minulla on suhteellisen paha hammaslääkäripelko. En jätä käymättä, mutta olen kauhuissani koko käynnin ajan. Lapsuudessani kouluhammashuolto hoiti kyllä lasten hampaita, mutta kivunlievitykseksi ei riitä kiva kiiltokuva, jonka saa jos istuu hiljaa paikallaan. Ennenwanhaan ei lasten kipua otettu vakavasti.
Tähän mennessä olen purrut yhtä hammaslääkäriä ja lyönyt toista. Ja ihan vasta aikuisena, sillä lapsena olin toki kiltti ja tein mitä käskettiin. Koska minulla riittää tuota kokoa, niin lääkärin sormille tai nenälle olisi voinut käydä pahasti.
Turvallista työaikaa hammaslääkäreille... En ole ainoa pelkopotilas.
Minulla on suhteellisen paha hammaslääkäripelko. En jätä käymättä, mutta olen kauhuissani koko käynnin ajan. Lapsuudessani kouluhammashuolto hoiti kyllä lasten hampaita, mutta kivunlievitykseksi ei riitä kiva kiiltokuva, jonka saa jos istuu hiljaa paikallaan. Ennenwanhaan ei lasten kipua otettu vakavasti.
Tähän mennessä olen purrut yhtä hammaslääkäriä ja lyönyt toista. Ja ihan vasta aikuisena, sillä lapsena olin toki kiltti ja tein mitä käskettiin. Koska minulla riittää tuota kokoa, niin lääkärin sormille tai nenälle olisi voinut käydä pahasti.
Turvallista työaikaa hammaslääkäreille... En ole ainoa pelkopotilas.
perjantai 28. marraskuuta 2008
Täti penseänä
Inhoan sitä, ettei ole aikaa tehdä asioita kunnolla. Oma ajantaju on kuitenkin niin pielessä, että kaikki tekeminen pitää aikatauluttaa. Tämä aiheuttaa turhia rutiineja, jotka pitkästyttävät ja saavat hukkumaan ajatuksiin. Mielummin keskittyisin vain siihen mikä on oleellista ja hauskaa, mutta tämäkin johtaa ajanhukkaan selittelynä muille. Kaikilla ei ole sama käsitys oleellisesta tai ainakaan hauskasta.
Jotta ei enää tarvitsisi niin monelle selittää:
- Minusta on tärkeämpää lukea hyvä kirja kuin siivota.
- Teen mielelläni turhaa tai ilmaista työtä, jos siitä oppii jotain.
- En isostakaan rahasta halua tehdä tylsää työtä.
- Rutiinityöt pitää automatisoida, pitkästyn tehdessäni saman työn kaksi kertaa samalla tavalla.
- Minua ei hirveästi häiritse, jos minua pidetään outona.
- Ihmiset ovat mielenkiintoisia pieninä annoksina.
- Haluan tehdä asiat hyvin, mutta määrittelen ihan itse mitä se tarkoittaa.
- Olen melko realisti siinä mitä osaan ja mitä en.
Jotta ei enää tarvitsisi niin monelle selittää:
- Minusta on tärkeämpää lukea hyvä kirja kuin siivota.
- Teen mielelläni turhaa tai ilmaista työtä, jos siitä oppii jotain.
- En isostakaan rahasta halua tehdä tylsää työtä.
- Rutiinityöt pitää automatisoida, pitkästyn tehdessäni saman työn kaksi kertaa samalla tavalla.
- Minua ei hirveästi häiritse, jos minua pidetään outona.
- Ihmiset ovat mielenkiintoisia pieninä annoksina.
- Haluan tehdä asiat hyvin, mutta määrittelen ihan itse mitä se tarkoittaa.
- Olen melko realisti siinä mitä osaan ja mitä en.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Kunnon chili polttaa mennen tullen
Ruoka on hyvää. Hyvä ruoka on vielä parempaa. Maku muuttuu iän myötä, koska lapsena makuaisti on tarkempi ja lisäksi tuntuu siltä, että hyvää ruokaa on vähemmän tarjolla. Koulu- tai päiväkotiruoka on harvoin hyvää, se on vain vatsantäytettä nälän poistamiseksi.
Pidin vahvoista mauista jo lapsena. Tykkäsin isänleivästä (Touko-täysjyväleipä), katkaravuista ja isänjuustosta (Aura-sinihomejuusto). Mieluiten join äidinkahvia (mustaa, kylmää kahvia, johon lusikka sulaisi) tai äidinmehua (sokeroimatonta karpalomehua), Mausteita käytettiin lapsuudenkodissa jonkinverran, mutta vasta alkaessani itse laittaa ruokaa, löysin yrtit, pippurivariaatiot ja valkosipulin. Aika nopeasti valkosipulista tuli mausteen sijasta raaka-aine. Yhden tai kahden kynnen asemasta otetaan 8-10 valkosipulia ja tehdään keittoa, pizzaa tai yksikertaisimmillaan keitetään hunajassa tai paistetaan uunissa.
Chilipippureita on niin monia lajeja, että en ole edes kaikkia ehtinyt maistaa, mutta vaikka kieli pitäisi ja peräreikä kestäisi, niin nykyään polttelee jo koko matkan siinä välilläkin. Ei tässä näin pitänyt käydä. Kuitenkin elän toivossa, että vielä ehtisin maistella ne loputkin lajikkeet. Muille vinkiksi, että jos laitatte chiliruokia, niin lisätkää mukaan kitkerää tummaa suklaata, maut sopivat yhteen.
Pidin vahvoista mauista jo lapsena. Tykkäsin isänleivästä (Touko-täysjyväleipä), katkaravuista ja isänjuustosta (Aura-sinihomejuusto). Mieluiten join äidinkahvia (mustaa, kylmää kahvia, johon lusikka sulaisi) tai äidinmehua (sokeroimatonta karpalomehua), Mausteita käytettiin lapsuudenkodissa jonkinverran, mutta vasta alkaessani itse laittaa ruokaa, löysin yrtit, pippurivariaatiot ja valkosipulin. Aika nopeasti valkosipulista tuli mausteen sijasta raaka-aine. Yhden tai kahden kynnen asemasta otetaan 8-10 valkosipulia ja tehdään keittoa, pizzaa tai yksikertaisimmillaan keitetään hunajassa tai paistetaan uunissa.
Chilipippureita on niin monia lajeja, että en ole edes kaikkia ehtinyt maistaa, mutta vaikka kieli pitäisi ja peräreikä kestäisi, niin nykyään polttelee jo koko matkan siinä välilläkin. Ei tässä näin pitänyt käydä. Kuitenkin elän toivossa, että vielä ehtisin maistella ne loputkin lajikkeet. Muille vinkiksi, että jos laitatte chiliruokia, niin lisätkää mukaan kitkerää tummaa suklaata, maut sopivat yhteen.
maanantai 27. lokakuuta 2008
Kello on turha, kalenteria käytän joskus
Muutamia vuosia sitten luovuin kellonkäytöstä ja elämänlaatuni parani heti. Muutama vähän parempi tuttu kyllä väittää, että se elämisenlaatu huononi työkavereilta samassa mitassa, mutta luulen saaneeni anteeksi. Tai sitten olen niin kamala tyyppi, ettei kukaan uskaltanut tulla asiasta valittamaan. Työtehokkuus on illalla parhaimmillaan ja oikeaan aikaan nukuttu yöuni on parikin tuntia lyhyempi ja silti yhtä virkistävä. Huomasin jo lukioaikana koulupäivän alkaessa klo 12, että nukkumaanmeno aamuneljältä ja herääminen kymmeneltä toimii paremmin kuin nukkumaanmeno kymmeneltä ja herääminen kahdeksan kouluaamuille. Sitä ennen yläasteella olin kuvitellut, että tarvitsen heräämiseen lämpimän aterian; kouluruokailu oli klo 11 ja vasta sen jälkeen alkoi ajatukset rullata normaalisti.
Onneksi on noita muita, jotka ovat aamuvirkkuja.
Onneksi on noita muita, jotka ovat aamuvirkkuja.
perjantai 10. lokakuuta 2008
En katso televisiota
Suomi siirtyi tässä taannoin digiaikaan minun huomaamattani. En omista vieläkään digiboksia ja vanhasta telkusta, jonka opiskelijakommuuniimme olin hankkinut on jossain välissä mennyt kuvaputki pimeäksi eli DVD-levytkin pitää katsoa tietokoneen näytöltä.
Helsingissä asuessani kävin elokuvissa, elokuva-arkistossa oli hyviä elokuvia kolme esitystä päivässä ja halpaan hintaan. Uskonnollinen vakaumukseni onkin, että elokuvia ei pidä katsoa televisiosta. Vuodessa tuli katsottua 100-150 elokuvaa. Nyt maalla asuessa käyn elokuvissa kerran kaksi vuodessa. Lähikaupunkiin valmistui Finnkinon uusien laatuvaatimusten mukainen vapaa-ajankeskus (ennen kutsuttiin elokuvateatteriksi), mutta pyörivissä elokuvissa ei ole vieläkään mitään kiinnostavaa. Onneksi on Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen Kino-Iiris, jossa on vaihtoehtoisia elokuvia.
Helsingissä asuessani kävin elokuvissa, elokuva-arkistossa oli hyviä elokuvia kolme esitystä päivässä ja halpaan hintaan. Uskonnollinen vakaumukseni onkin, että elokuvia ei pidä katsoa televisiosta. Vuodessa tuli katsottua 100-150 elokuvaa. Nyt maalla asuessa käyn elokuvissa kerran kaksi vuodessa. Lähikaupunkiin valmistui Finnkinon uusien laatuvaatimusten mukainen vapaa-ajankeskus (ennen kutsuttiin elokuvateatteriksi), mutta pyörivissä elokuvissa ei ole vieläkään mitään kiinnostavaa. Onneksi on Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen Kino-Iiris, jossa on vaihtoehtoisia elokuvia.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Onni on hierova tuoli
Päivän raskaiden töiden jälkeen selkälihakset ovat lukossa ja onneksi löytyi väsymätön hieroja OBH Nordica Shiatsu Body Massage -tuolinpäälinen.
Sairaanhoitoa tallioloissa
Toinen ponipojista tuli kotiin turvotusta jalkovälissä ja vielä innostui heittämään pukit kotiintulon kunniaksi. Haava aukesi sen verran, että keräsi verihyytymää ja parin päivän jälkeen nousi lämpö. Paikalle pyydetty eläinkääkäri kaivoi haavan puhtaaksi ja määräsi antibioottia. Haavan pesu aamuin illoin ja paljon jodia laimennettuna. Maanantaina nähdään miltä näyttää, mutta lauantai-illan arvio on, ettei viikon kuuri taida riittää: turvotus ei laske ja vaikka kuume on poissa, tulehdus ei ole voitettu.
Myöhempi lisäys: Pitäisi luottaa troppeihin. Pistettävä penisiliini loppui ja syötettävä sulfa seuraavana päivänä ja sitä seuraavana päivänä tulehdus oli poissa.
Myöhempi lisäys: Pitäisi luottaa troppeihin. Pistettävä penisiliini loppui ja syötettävä sulfa seuraavana päivänä ja sitä seuraavana päivänä tulehdus oli poissa.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Syitä miksi ei kannata liittyä Mensaan II
Olin töissä paikassa, jossa pomona oli Mensan silloinen puheenjohtaja.
Tautisen todennäköistä
Viime viikon keskiviikkona kaksi ponipoikaa lähti luopumaan palleroistaan eli siis ruunattavaksi klinikalle. Shetlanninponeja harvemmin ruunataan seisaallaan, koska tohtorin työasento ei ole paras mahdollinen. Poikien piti päästä kotiin samantien illalla tai jos heräämisessä olisi ongelmia, niin viettää yksi yö klinikalla. Mutta...
Saman päivän aikana tuotiin hoidettavaksi nuori sonni, jolla olikin pernarutto. Klinikka on karanteenissa ja poikien pitää viettää toipilasaikansa karanteenissa. Edellinen tautitapaus Suomessa oli 2004, sitä edellinen 1988 eli aikamoinen sattuma.
Mitään tartuntavaaraa ei ole ja saan pojat hyvin jatkohoidettuna kotiin, mutta olisin mielelläni nähnyt miten toipuminen sujuu ja miten nopeasti käytös muuttuu. Niin ja sitten vielä, miksi minulla on olo, että minulle vain aina sattuu ja tapahtuu?
Saman päivän aikana tuotiin hoidettavaksi nuori sonni, jolla olikin pernarutto. Klinikka on karanteenissa ja poikien pitää viettää toipilasaikansa karanteenissa. Edellinen tautitapaus Suomessa oli 2004, sitä edellinen 1988 eli aikamoinen sattuma.
Mitään tartuntavaaraa ei ole ja saan pojat hyvin jatkohoidettuna kotiin, mutta olisin mielelläni nähnyt miten toipuminen sujuu ja miten nopeasti käytös muuttuu. Niin ja sitten vielä, miksi minulla on olo, että minulle vain aina sattuu ja tapahtuu?
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Hevoskauppa ei todellakaan ole helppoa
En sitten myynytkään hevosta, sillä ostaja palauttaa. Jotenkin hölmö olo; ensin kerron hevosesta kaiken mitä tiedän, hinta oli suht'edullinen ja tarjokkaista ostajista valitsin parhaalta vaikuttavan. Eikä siltikään onnistunut. Itse olen ostanut useampia hevosia, sekä perusteellisesti kokeillen tai vain kuulopuheilla ja aina olen ollut kaikkiin kauppoihini tyytyväinen. Olenko ollut vähään tyytyvä vai olenko osannut ottaa oikeista asioista selvää jo kauppaa tehdessä?
Täytyy hetki puntaroida pitääkö pistää samantien uusi myynti-ilmoitus vai ratsastaa ensin itse ja pyytää keväällä enemmän.
Täytyy hetki puntaroida pitääkö pistää samantien uusi myynti-ilmoitus vai ratsastaa ensin itse ja pyytää keväällä enemmän.
lauantai 6. syyskuuta 2008
Syitä miksi ei kannata liittyä Mensaan
"I don't care to belong to a club that accepts people like me as members."
Siteeraten G.Marxia. Asiayhteydestä irroitettuna, totta kai.
Siteeraten G.Marxia. Asiayhteydestä irroitettuna, totta kai.
perjantai 5. syyskuuta 2008
Hai sie, osta hyvä hevoone
Myin hevosen. Hevonen oli kiltti ja kiva, mutta kaikkia ei voi pitää itse. Varsinkaan, jos olisi tarkoitus olla kasvattaja ja teettää aina uusia varsoja. Ei se silti asiasta helppoa tee, noihin kiintyy.
Sitten pitäisi vielä myydä omia kasvatteja, niitä joiden koko elämä on ollut tässä kotipihassa. Ei ole helppoa.
Sitten pitäisi vielä myydä omia kasvatteja, niitä joiden koko elämä on ollut tässä kotipihassa. Ei ole helppoa.
lauantai 30. elokuuta 2008
Ammatinvalintakysymyksiä
Perjantain kunniaksi kävi kengittäjä. Naputteli kengät jalkoihin 5:lle hevoselle ja päälle vielä vuoli kaviot viideltä. (Tavallisesti vuolen itse, mutta selkä on ollut aika jumissa). Rankkaa hommaa, siinä meni raavaalta mieheltä useampi tunti. Juteltiin käsityöammatin oppimisesta, siitä miten se vaatii silmää, että osaa katsoa hevosta ja sen liikettä ja miten oppiminen etenee. Vaikka itse olen lukenut kaiken mitä on suomeksi kirjoitettu ja paljon mitä on muilla kielillä kirjoitettu, jää sen silmän ja tekemisen osalta taito vajaaksi. Saan kyllä kengät jalkaan, mutta kestää ja tulos voisi olla nätimpikin. Minä en kuulu käsistään käteviin ihmisiin, ihan työllä ja vaivalla olen opetellut ja lisää aion opetella.
Kätevyyden ja voimakkuuden lisäksi sepän pitää olla joviaali seuramies sekä käyttää kelloa ja kalenteria. Ei mikään helppo ammatti, varsinkin kun tallioloissa on usein kesällä liian kuuma ja talvella liian kylmä. Muistakaa kaverit sitä bittiä lapioidessa, että vaikka joskus on tukalaa, niin huonompaakin hommaa voi joutua tekemään.
Kätevyyden ja voimakkuuden lisäksi sepän pitää olla joviaali seuramies sekä käyttää kelloa ja kalenteria. Ei mikään helppo ammatti, varsinkin kun tallioloissa on usein kesällä liian kuuma ja talvella liian kylmä. Muistakaa kaverit sitä bittiä lapioidessa, että vaikka joskus on tukalaa, niin huonompaakin hommaa voi joutua tekemään.
torstai 28. elokuuta 2008
Sataa sataa ropisee
Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Mutta ei säänkään ennustamisessa ole enää samaa luotettavuutta: Helsingin Sanomat uutisoi, että Tämän kesän ennustukset ovat menneet tavallista useamin pieleen.
Miksikö se minua koskee? Ehkä siksi, että elän sään armoilla. Huonolla säällä ihmiset eivät ratsasta ja hevosten ruoka kasvaa sateella ja korjataan poudalla. Olisi siis ihan kiva osata arvata mitä viikon ohjelmaan kuuluu, asiakkaiden opastamista vai hevosten liikuttamista tai pitääkö kytätä niittokoneen kanssa pellon reunalla ensimmäistä pilvenraosta pilkistävää auringonsädettä.
Maaseudun Tulevaisuus (ammattilehti maanviljelijöille, leikillisesti arvojensa vuoksi myös Maaseudun Menneisyydeksi tituleerattu) tarjoaa kestotilaajilleen Ilmatieteen laitoksen täsmäsään, jossa näkee 6 vrk sääennustuksen verkossa, tutkakuvista pilvi- ja sadealueet. Ennen Hesarin uutisen lukemista olin jo ehtinyt ihmetellä miten koko viikon sää ehtii muuttua monta kertaa viikossa, ihan yhtä monta kertaa kuin päivitykset verkkoon asti ehtivät. Sataa, ei sada, ei kun sataa näinä päivinä, ei kun vasta viikon päästä ja joskus tieto werkossa ei ole edes sen tasalla mitä ikkunasta näkyy.
Tulevaisuuden ennustaminen on siis vaikeaa, mutta odotan mielenkiinnolla mitä pääsen kertomaan sitten vanhana: " ... kun minä olin nuori olivat kesätkin lämpöisiä ja aurinkoa saattoi olla useampi viikko putkeen."
Miksikö se minua koskee? Ehkä siksi, että elän sään armoilla. Huonolla säällä ihmiset eivät ratsasta ja hevosten ruoka kasvaa sateella ja korjataan poudalla. Olisi siis ihan kiva osata arvata mitä viikon ohjelmaan kuuluu, asiakkaiden opastamista vai hevosten liikuttamista tai pitääkö kytätä niittokoneen kanssa pellon reunalla ensimmäistä pilvenraosta pilkistävää auringonsädettä.
Maaseudun Tulevaisuus (ammattilehti maanviljelijöille, leikillisesti arvojensa vuoksi myös Maaseudun Menneisyydeksi tituleerattu) tarjoaa kestotilaajilleen Ilmatieteen laitoksen täsmäsään, jossa näkee 6 vrk sääennustuksen verkossa, tutkakuvista pilvi- ja sadealueet. Ennen Hesarin uutisen lukemista olin jo ehtinyt ihmetellä miten koko viikon sää ehtii muuttua monta kertaa viikossa, ihan yhtä monta kertaa kuin päivitykset verkkoon asti ehtivät. Sataa, ei sada, ei kun sataa näinä päivinä, ei kun vasta viikon päästä ja joskus tieto werkossa ei ole edes sen tasalla mitä ikkunasta näkyy.
Tulevaisuuden ennustaminen on siis vaikeaa, mutta odotan mielenkiinnolla mitä pääsen kertomaan sitten vanhana: " ... kun minä olin nuori olivat kesätkin lämpöisiä ja aurinkoa saattoi olla useampi viikko putkeen."
Silmälaseja ostamassa
Lapsena äiti vei minut ostamaan silmälasit lähimmästä kaupasta. Teini-iässä kävin ostoksilla Keskusoptiikassa, josta siis myöhemmin tuli Keops. Olen ollut vuosia tyytyväinen asiakas, ostanut hirveän kalliit linssit ja vielä kalliimmat, yleensä vähän erikoisemmat kehykset.
Tuli monen vuoden jälkeen tarve uusia silmälasit ja en halunnut käydä ostoksilla Helsingissä asti. Selailin vähän werkkoa ja valitsin lähimmän Silmäaseman, joka on Lahdessa Launeen Prismassa. Silmälääkärin vastaanotto oli miellyttävä kokemus, nuori ja osaava lääkäri, mutta kehyksiä valikoidessa palvelu ei ollut ihan odottamaani. Ensimmäisenä minulle esiteltiin halvimman hintaluokan kehykset, jotka eivät miellyttäneet silmää ja olivat vielä isoon päähäni liian kapeita. Pyysin näyttämään vaihtoehtoja ja kuvasin sanallisesti mitä haluan: vähän edellisten lasieni näköiset ja ei mitään keltaiseen vivahtavaa värisävyä. Olen niin vahvasti likinäköinen, että joudun luottamaan ulkopuoliseen mielipiteeseen sovituksessa ellen ole tuonut omaa makutuomaria mukana. Liikkeen edustaja tyylikkäistä omista laseistaan huolimatta ei uskaltanut suositella mitään erityisen vahvasti. Sattumalta käteeni osuivat omituinen sameanvihertävä Diorin malli, ja likinäköisen tihrusteluni päätteeksi, totesin sen sopivan ja tuntuvan omalta. Hinta ei yllättänyt; kalleimmat siihen asti sovittamistani ja liki puolitoistakertaiset muihin kehyksiin verrattuna. Näin minulle on käynyt ennenkin, kallis maku tai jotain.
Vöri oli kelvollinen, mutta kysyin uteliaisuuttani, olisiko muita vaihtoehtoja ja verkosta löytyikin soman inha, samean marjapuuronvärinen kehys. Halusin tilata myös tämän kehyksen sovitettavaksi ja vertailtavaksi, linssithän voisi laittaa samantien tilaukseen ja vaikka työn alle. kehyshän olisi sama joka tapauksessa. Sivusta vanhempi myymälän edustaja totesi, että se sitten maksaa postikulujen hinnan n. 7 euroa. Minua palveleva nuorempi henkilö oli paremmin tilanteen tasalla ja vastasi, ettei taida olla enää siitä kiinni. Minulle luvattiin soittaa kehysten saavuttua, jotta pääsisin sovittamaan toistakin mallia.
Kaksi ja puoli viikkoa odotettuani soitin itse liikkeeseen ja kysyin asiasta. En tunnistanut puhelimeen vastannutta liikkeen edustajaa, mutta hän sanoi tällaisen erikoistilauksen kestävän viikkoja ja lupasi palata asiaan. En itse ottanut paluuviestiä vastaan, mutta liikkestä soitettiin tukkurille ja kuulemma saisin puolentoista viikon odottelun jälkeen kehykset sovitettavaksi, jonka jälkeen linssit voisi kiinnittää. Vertailun vuoksi soitin Keopsille ja kysyin miten nopeasti asia heillä hoituisi. Kehysten tilaus ja toimitus onnistuisi parissa päiväsä ja linssien työ alle kahdessa viikossa.
Siis... olen nyt jo odottanut kaksi ja puoli viikkoa, odotan pelkkiä sovituskehyksiä vielä puolitoista viikkoa ja sitten vielä odotan linssien kiinnitystyön verran. Luulen, että ensi kerralla ostan kehykseni taas Keopsilta.
Lisäyksenä vielä (28.8.), soitin ja varmistin tänään, että kehysten tilaus siis vasta tehtiin eilen eli edellinen tilaus werkosta ei edes ollut mennyt perille. Linssitkin tilattiin vasta tänään, vaikka sanoin jo 11.8. että linssithän voi tilata odottamaan tai ehkä jopa työstää, kun kehysmalli on jo valittu.
Lisäys (30.8.): Liike otti vielä yhteyttä ja sovitteli asiaa. Anteeksi on pyydetty, annettu ja olen tyytyväinen.
Tuli monen vuoden jälkeen tarve uusia silmälasit ja en halunnut käydä ostoksilla Helsingissä asti. Selailin vähän werkkoa ja valitsin lähimmän Silmäaseman, joka on Lahdessa Launeen Prismassa. Silmälääkärin vastaanotto oli miellyttävä kokemus, nuori ja osaava lääkäri, mutta kehyksiä valikoidessa palvelu ei ollut ihan odottamaani. Ensimmäisenä minulle esiteltiin halvimman hintaluokan kehykset, jotka eivät miellyttäneet silmää ja olivat vielä isoon päähäni liian kapeita. Pyysin näyttämään vaihtoehtoja ja kuvasin sanallisesti mitä haluan: vähän edellisten lasieni näköiset ja ei mitään keltaiseen vivahtavaa värisävyä. Olen niin vahvasti likinäköinen, että joudun luottamaan ulkopuoliseen mielipiteeseen sovituksessa ellen ole tuonut omaa makutuomaria mukana. Liikkeen edustaja tyylikkäistä omista laseistaan huolimatta ei uskaltanut suositella mitään erityisen vahvasti. Sattumalta käteeni osuivat omituinen sameanvihertävä Diorin malli, ja likinäköisen tihrusteluni päätteeksi, totesin sen sopivan ja tuntuvan omalta. Hinta ei yllättänyt; kalleimmat siihen asti sovittamistani ja liki puolitoistakertaiset muihin kehyksiin verrattuna. Näin minulle on käynyt ennenkin, kallis maku tai jotain.
Vöri oli kelvollinen, mutta kysyin uteliaisuuttani, olisiko muita vaihtoehtoja ja verkosta löytyikin soman inha, samean marjapuuronvärinen kehys. Halusin tilata myös tämän kehyksen sovitettavaksi ja vertailtavaksi, linssithän voisi laittaa samantien tilaukseen ja vaikka työn alle. kehyshän olisi sama joka tapauksessa. Sivusta vanhempi myymälän edustaja totesi, että se sitten maksaa postikulujen hinnan n. 7 euroa. Minua palveleva nuorempi henkilö oli paremmin tilanteen tasalla ja vastasi, ettei taida olla enää siitä kiinni. Minulle luvattiin soittaa kehysten saavuttua, jotta pääsisin sovittamaan toistakin mallia.
Kaksi ja puoli viikkoa odotettuani soitin itse liikkeeseen ja kysyin asiasta. En tunnistanut puhelimeen vastannutta liikkeen edustajaa, mutta hän sanoi tällaisen erikoistilauksen kestävän viikkoja ja lupasi palata asiaan. En itse ottanut paluuviestiä vastaan, mutta liikkestä soitettiin tukkurille ja kuulemma saisin puolentoista viikon odottelun jälkeen kehykset sovitettavaksi, jonka jälkeen linssit voisi kiinnittää. Vertailun vuoksi soitin Keopsille ja kysyin miten nopeasti asia heillä hoituisi. Kehysten tilaus ja toimitus onnistuisi parissa päiväsä ja linssien työ alle kahdessa viikossa.
Siis... olen nyt jo odottanut kaksi ja puoli viikkoa, odotan pelkkiä sovituskehyksiä vielä puolitoista viikkoa ja sitten vielä odotan linssien kiinnitystyön verran. Luulen, että ensi kerralla ostan kehykseni taas Keopsilta.
Lisäyksenä vielä (28.8.), soitin ja varmistin tänään, että kehysten tilaus siis vasta tehtiin eilen eli edellinen tilaus werkosta ei edes ollut mennyt perille. Linssitkin tilattiin vasta tänään, vaikka sanoin jo 11.8. että linssithän voi tilata odottamaan tai ehkä jopa työstää, kun kehysmalli on jo valittu.
Lisäys (30.8.): Liike otti vielä yhteyttä ja sovitteli asiaa. Anteeksi on pyydetty, annettu ja olen tyytyväinen.
tiistai 26. elokuuta 2008
Hevonen on peili
Lemmikkieläimet muistuttavat omistajiaan. Minulla on hevonen, joka lihoo heinän hajustakin, jolla on huono, ohutkarvainen harja, iso pää ja joka on ihan liian viisas hevoseksi. Se on vähän itsepäinen, mutta nätisti pyytämällä ja motivoimalla antaa kaikkensa ja yrittää vaikka mahdottomia. Se on kuin peiliin katsoisi. Meille tullessaan se oli ihan kiltti nuori häslä eli todistaa periaatteeni siitä, että kun kaksi kilttiä pannaan yhteen, niin kyllä sitä toimeen tullaan.
Meillä on myös muutamia muualla käytösongelmalliseksi todettuja hevosia ja ne ovat nyt ihan ongelmattomia. Tai siis ne asiat mitä me haluamme onnistuvat ja muulla nyt ei niin ole väliä. Yksi on ihan tuntiratsu. Tällä hevosella on oma pää ja vahvat mielipiteet; voimalla ja käskyttämällä se pistää haisemaan, mutta nätisti pyytämällä ja vähän imartelemallakin siitä saa esiin taitavan kouluratsun. Liika lässyttäminen taas saa sen hermostumaan eli joko minulla tai tuntilaisella itsellään pitää olla hevosenlukutaitaoa.
Kaikista hevosista näkee kuka niitä käsittelee. Pikkuruunani on varsinainen pelkopörisijä ja hötkö, mutta kyllä siitäkin kerran joku kipakan hermokimpun ratsastaja huokasi, että olisipä hänelläkin noin rauhallinen hevonen. En viitsinyt sanoa, että sellaisia hevosia voidaan ihan tehdä.
Jos minä olen herkkä hevosten mielialalle, niin sama menee toisinkinpäin. Joskus hermostun tuntilaisiin tai ympärillä pyöriviin ihmisiin ja muutun hevosten mielestä todella pelottavaksi. Tähtään siis tallilla koko ajan leppoisaan mielialaan ja rauhalliseen toimintaan. Tästä syystä tallilla on vain yksi ratsastusryhmä kerrallaan ja en halua ulkopuolisia tallille. Olemme auki tilauksesta ja hevosilla ei ole hoitajia.
Meillä on myös muutamia muualla käytösongelmalliseksi todettuja hevosia ja ne ovat nyt ihan ongelmattomia. Tai siis ne asiat mitä me haluamme onnistuvat ja muulla nyt ei niin ole väliä. Yksi on ihan tuntiratsu. Tällä hevosella on oma pää ja vahvat mielipiteet; voimalla ja käskyttämällä se pistää haisemaan, mutta nätisti pyytämällä ja vähän imartelemallakin siitä saa esiin taitavan kouluratsun. Liika lässyttäminen taas saa sen hermostumaan eli joko minulla tai tuntilaisella itsellään pitää olla hevosenlukutaitaoa.
Kaikista hevosista näkee kuka niitä käsittelee. Pikkuruunani on varsinainen pelkopörisijä ja hötkö, mutta kyllä siitäkin kerran joku kipakan hermokimpun ratsastaja huokasi, että olisipä hänelläkin noin rauhallinen hevonen. En viitsinyt sanoa, että sellaisia hevosia voidaan ihan tehdä.
Jos minä olen herkkä hevosten mielialalle, niin sama menee toisinkinpäin. Joskus hermostun tuntilaisiin tai ympärillä pyöriviin ihmisiin ja muutun hevosten mielestä todella pelottavaksi. Tähtään siis tallilla koko ajan leppoisaan mielialaan ja rauhalliseen toimintaan. Tästä syystä tallilla on vain yksi ratsastusryhmä kerrallaan ja en halua ulkopuolisia tallille. Olemme auki tilauksesta ja hevosilla ei ole hoitajia.
Ei tunnu tarpeeksi nörtiltä
Miksiköhän sitä piti ikinä yrittää olla windows-käyttäjä. Nyt Ubuntun kanssa (se on linux, teille ei niin valistuneille) Asiat Toimii. Langaton verkkokin alkoi toimia päivityksen jälkeen. Ainoa murhe oikeasti on, että ei enää tarvitse säätää ja päteä, voi keskittyä tekemiseen.
Kivat ihmiset ovat kivoja
Perjantaina tuli vanhoja tuttuja kylään. Edellisestä tapaamisesta oli useampi vuosi ja silti oli heti niin mutkatonta olla. Ei tarvinnut varoa sanomisiaan ja huumorikin oli yhtä mustaa. Lisää tällaista!
torstai 21. elokuuta 2008
Juodaan viinaa
Lapsena sanoin, että isona juon viinaa sen maun vuoksi. Äiti nauroi oikein kovasti ja vähän selitti miksi sitä viinaa juodaan. Olin kuuden tai seitsemän vanha ja saanut juuri nuuhkaista konjakkilasista.
Nyt sitten olen iso ja juon viinaa sen maun vuoksi. Tänäänkin olen juonut konjakkia ja calvadosta; ruokalusikallisen ja noin puolikkaan teelusikallista sitä toista. Enemmän ei vain enää maistu hyvältä. Äiti ei sittenkään tiennyt kaikkea.
Nyt sitten olen iso ja juon viinaa sen maun vuoksi. Tänäänkin olen juonut konjakkia ja calvadosta; ruokalusikallisen ja noin puolikkaan teelusikallista sitä toista. Enemmän ei vain enää maistu hyvältä. Äiti ei sittenkään tiennyt kaikkea.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Paluu maailmaan
Uuden elämän alku: asensin linuksin, palasin irkkiin ja aloitin päiväkirjan. Aiheet vaihtuvat tallinpidosta bittiin ja päivittäminen on säännöllisen epäsäännöllistä. En aio juuri julistaa, mutta ehkä välillä tulee pohdiskeltua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
