lauantai 30. elokuuta 2008

Ammatinvalintakysymyksiä

Perjantain kunniaksi kävi kengittäjä. Naputteli kengät jalkoihin 5:lle hevoselle ja päälle vielä vuoli kaviot viideltä. (Tavallisesti vuolen itse, mutta selkä on ollut aika jumissa). Rankkaa hommaa, siinä meni raavaalta mieheltä useampi tunti. Juteltiin käsityöammatin oppimisesta, siitä miten se vaatii silmää, että osaa katsoa hevosta ja sen liikettä ja miten oppiminen etenee. Vaikka itse olen lukenut kaiken mitä on suomeksi kirjoitettu ja paljon mitä on muilla kielillä kirjoitettu, jää sen silmän ja tekemisen osalta taito vajaaksi. Saan kyllä kengät jalkaan, mutta kestää ja tulos voisi olla nätimpikin. Minä en kuulu käsistään käteviin ihmisiin, ihan työllä ja vaivalla olen opetellut ja lisää aion opetella.

Kätevyyden ja voimakkuuden lisäksi sepän pitää olla joviaali seuramies sekä käyttää kelloa ja kalenteria. Ei mikään helppo ammatti, varsinkin kun tallioloissa on usein kesällä liian kuuma ja talvella liian kylmä. Muistakaa kaverit sitä bittiä lapioidessa, että vaikka joskus on tukalaa, niin huonompaakin hommaa voi joutua tekemään.

torstai 28. elokuuta 2008

Sataa sataa ropisee

Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Mutta ei säänkään ennustamisessa ole enää samaa luotettavuutta: Helsingin Sanomat uutisoi, että Tämän kesän ennustukset ovat menneet tavallista useamin pieleen.

Miksikö se minua koskee? Ehkä siksi, että elän sään armoilla. Huonolla säällä ihmiset eivät ratsasta ja hevosten ruoka kasvaa sateella ja korjataan poudalla. Olisi siis ihan kiva osata arvata mitä viikon ohjelmaan kuuluu, asiakkaiden opastamista vai hevosten liikuttamista tai pitääkö kytätä niittokoneen kanssa pellon reunalla ensimmäistä pilvenraosta pilkistävää auringonsädettä.

Maaseudun Tulevaisuus (ammattilehti maanviljelijöille, leikillisesti arvojensa vuoksi myös Maaseudun Menneisyydeksi tituleerattu) tarjoaa kestotilaajilleen Ilmatieteen laitoksen täsmäsään, jossa näkee 6 vrk sääennustuksen verkossa, tutkakuvista pilvi- ja sadealueet. Ennen Hesarin uutisen lukemista olin jo ehtinyt ihmetellä miten koko viikon sää ehtii muuttua monta kertaa viikossa, ihan yhtä monta kertaa kuin päivitykset verkkoon asti ehtivät. Sataa, ei sada, ei kun sataa näinä päivinä, ei kun vasta viikon päästä ja joskus tieto werkossa ei ole edes sen tasalla mitä ikkunasta näkyy.

Tulevaisuuden ennustaminen on siis vaikeaa, mutta odotan mielenkiinnolla mitä pääsen kertomaan sitten vanhana: " ... kun minä olin nuori olivat kesätkin lämpöisiä ja aurinkoa saattoi olla useampi viikko putkeen."

Silmälaseja ostamassa

Lapsena äiti vei minut ostamaan silmälasit lähimmästä kaupasta. Teini-iässä kävin ostoksilla Keskusoptiikassa, josta siis myöhemmin tuli Keops. Olen ollut vuosia tyytyväinen asiakas, ostanut hirveän kalliit linssit ja vielä kalliimmat, yleensä vähän erikoisemmat kehykset.

Tuli monen vuoden jälkeen tarve uusia silmälasit ja en halunnut käydä ostoksilla Helsingissä asti. Selailin vähän werkkoa ja valitsin lähimmän Silmäaseman, joka on Lahdessa Launeen Prismassa. Silmälääkärin vastaanotto oli miellyttävä kokemus, nuori ja osaava lääkäri, mutta kehyksiä valikoidessa palvelu ei ollut ihan odottamaani. Ensimmäisenä minulle esiteltiin halvimman hintaluokan kehykset, jotka eivät miellyttäneet silmää ja olivat vielä isoon päähäni liian kapeita. Pyysin näyttämään vaihtoehtoja ja kuvasin sanallisesti mitä haluan: vähän edellisten lasieni näköiset ja ei mitään keltaiseen vivahtavaa värisävyä. Olen niin vahvasti likinäköinen, että joudun luottamaan ulkopuoliseen mielipiteeseen sovituksessa ellen ole tuonut omaa makutuomaria mukana. Liikkeen edustaja tyylikkäistä omista laseistaan huolimatta ei uskaltanut suositella mitään erityisen vahvasti. Sattumalta käteeni osuivat omituinen sameanvihertävä Diorin malli, ja likinäköisen tihrusteluni päätteeksi, totesin sen sopivan ja tuntuvan omalta. Hinta ei yllättänyt; kalleimmat siihen asti sovittamistani ja liki puolitoistakertaiset muihin kehyksiin verrattuna. Näin minulle on käynyt ennenkin, kallis maku tai jotain.

Vöri oli kelvollinen, mutta kysyin uteliaisuuttani, olisiko muita vaihtoehtoja ja verkosta löytyikin soman inha, samean marjapuuronvärinen kehys. Halusin tilata myös tämän kehyksen sovitettavaksi ja vertailtavaksi, linssithän voisi laittaa samantien tilaukseen ja vaikka työn alle. kehyshän olisi sama joka tapauksessa. Sivusta vanhempi myymälän edustaja totesi, että se sitten maksaa postikulujen hinnan n. 7 euroa. Minua palveleva nuorempi henkilö oli paremmin tilanteen tasalla ja vastasi, ettei taida olla enää siitä kiinni. Minulle luvattiin soittaa kehysten saavuttua, jotta pääsisin sovittamaan toistakin mallia.

Kaksi ja puoli viikkoa odotettuani soitin itse liikkeeseen ja kysyin asiasta. En tunnistanut puhelimeen vastannutta liikkeen edustajaa, mutta hän sanoi tällaisen erikoistilauksen kestävän viikkoja ja lupasi palata asiaan. En itse ottanut paluuviestiä vastaan, mutta liikkestä soitettiin tukkurille ja kuulemma saisin puolentoista viikon odottelun jälkeen kehykset sovitettavaksi, jonka jälkeen linssit voisi kiinnittää. Vertailun vuoksi soitin Keopsille ja kysyin miten nopeasti asia heillä hoituisi. Kehysten tilaus ja toimitus onnistuisi parissa päiväsä ja linssien työ alle kahdessa viikossa.

Siis... olen nyt jo odottanut kaksi ja puoli viikkoa, odotan pelkkiä sovituskehyksiä vielä puolitoista viikkoa ja sitten vielä odotan linssien kiinnitystyön verran. Luulen, että ensi kerralla ostan kehykseni taas Keopsilta.

Lisäyksenä vielä (28.8.), soitin ja varmistin tänään, että kehysten tilaus siis vasta tehtiin eilen eli edellinen tilaus werkosta ei edes ollut mennyt perille. Linssitkin tilattiin vasta tänään, vaikka sanoin jo 11.8. että linssithän voi tilata odottamaan tai ehkä jopa työstää, kun kehysmalli on jo valittu.

Lisäys (30.8.): Liike otti vielä yhteyttä ja sovitteli asiaa. Anteeksi on pyydetty, annettu ja olen tyytyväinen.

tiistai 26. elokuuta 2008

Hevonen on peili

Lemmikkieläimet muistuttavat omistajiaan. Minulla on hevonen, joka lihoo heinän hajustakin, jolla on huono, ohutkarvainen harja, iso pää ja joka on ihan liian viisas hevoseksi. Se on vähän itsepäinen, mutta nätisti pyytämällä ja motivoimalla antaa kaikkensa ja yrittää vaikka mahdottomia. Se on kuin peiliin katsoisi. Meille tullessaan se oli ihan kiltti nuori häslä eli todistaa periaatteeni siitä, että kun kaksi kilttiä pannaan yhteen, niin kyllä sitä toimeen tullaan.

Meillä on myös muutamia muualla käytösongelmalliseksi todettuja hevosia ja ne ovat nyt ihan ongelmattomia. Tai siis ne asiat mitä me haluamme onnistuvat ja muulla nyt ei niin ole väliä. Yksi on ihan tuntiratsu. Tällä hevosella on oma pää ja vahvat mielipiteet; voimalla ja käskyttämällä se pistää haisemaan, mutta nätisti pyytämällä ja vähän imartelemallakin siitä saa esiin taitavan kouluratsun. Liika lässyttäminen taas saa sen hermostumaan eli joko minulla tai tuntilaisella itsellään pitää olla hevosenlukutaitaoa.

Kaikista hevosista näkee kuka niitä käsittelee. Pikkuruunani on varsinainen pelkopörisijä ja hötkö, mutta kyllä siitäkin kerran joku kipakan hermokimpun ratsastaja huokasi, että olisipä hänelläkin noin rauhallinen hevonen. En viitsinyt sanoa, että sellaisia hevosia voidaan ihan tehdä.

Jos minä olen herkkä hevosten mielialalle, niin sama menee toisinkinpäin. Joskus hermostun tuntilaisiin tai ympärillä pyöriviin ihmisiin ja muutun hevosten mielestä todella pelottavaksi. Tähtään siis tallilla koko ajan leppoisaan mielialaan ja rauhalliseen toimintaan. Tästä syystä tallilla on vain yksi ratsastusryhmä kerrallaan ja en halua ulkopuolisia tallille. Olemme auki tilauksesta ja hevosilla ei ole hoitajia.

Ei tunnu tarpeeksi nörtiltä

Miksiköhän sitä piti ikinä yrittää olla windows-käyttäjä. Nyt Ubuntun kanssa (se on linux, teille ei niin valistuneille) Asiat Toimii. Langaton verkkokin alkoi toimia päivityksen jälkeen. Ainoa murhe oikeasti on, että ei enää tarvitse säätää ja päteä, voi keskittyä tekemiseen.

Kivat ihmiset ovat kivoja

Perjantaina tuli vanhoja tuttuja kylään. Edellisestä tapaamisesta oli useampi vuosi ja silti oli heti niin mutkatonta olla. Ei tarvinnut varoa sanomisiaan ja huumorikin oli yhtä mustaa. Lisää tällaista!

torstai 21. elokuuta 2008

Juodaan viinaa

Lapsena sanoin, että isona juon viinaa sen maun vuoksi. Äiti nauroi oikein kovasti ja vähän selitti miksi sitä viinaa juodaan. Olin kuuden tai seitsemän vanha ja saanut juuri nuuhkaista konjakkilasista.

Nyt sitten olen iso ja juon viinaa sen maun vuoksi. Tänäänkin olen juonut konjakkia ja calvadosta; ruokalusikallisen ja noin puolikkaan teelusikallista sitä toista. Enemmän ei vain enää maistu hyvältä. Äiti ei sittenkään tiennyt kaikkea.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Paluu maailmaan

Uuden elämän alku: asensin linuksin, palasin irkkiin ja aloitin päiväkirjan. Aiheet vaihtuvat tallinpidosta bittiin ja päivittäminen on säännöllisen epäsäännöllistä. En aio juuri julistaa, mutta ehkä välillä tulee pohdiskeltua.