maanantai 30. marraskuuta 2009

Ei koskaan, ei, pidä sanoa ei.

"Viimeistään edellä mainitut edistysaskeleet ovat osoittaneet, että migreeni ei ole “pelkkä päänsärky, johon lääkkeet eivät tehoa ja joka on vain kärsittävä läpi”. Migreeni on nykykäsityksen mukaan keskushermoston ja aivorungon sairaus, joka on pääosin perinnöllinen, ja jota voidaan hoitaa täsmällisesti jo nykyisinkin käytössä olevilla keinoilla."
Tutkimus tuo apua migreenipotilaan kärsimykseen, erikoislääkäri Mikko Kallela, 2004


Minulla on ollut pahoja, useintoistuvia migreenikohtauksia 5-vuotiaasta lähtien. Olen oppinut elämään melkein jatkuvan pahoinvoinnin, säryn ja näkö- ja ajatushäiriöiden kanssa. Ylistän lääketieteen kehitystä, joka näiden 33 vuoden aikana on vaihtanut hoidon särkylääkkeistä ja torajyvästä triptaanien käyttöön. Estolääkitykseen ei ole tullut samanlaista mullistusta, mutta yleensä toimivia konsteja ovat yhä esim. beta-salpaajat ja stressitön elämä. Niiden pettäessä on vielä kokeiltavana epilepsialääkkeet.

Minullekin niitä on tarjottu jo vuosia sitten, mutta kieltäydyin, koska sivuvaikutukset ovat huomattavan ikäviä. Tänä syksynä muutin mieltäni ja olen nyt viikon ajan syönyt lamotrigiinia. Epilepsian ja migreenin eston lisäksi sillä hoidetaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheita ja onpa joissain tutkimuksissa todettu skitsofreenikoiden vainoharhojen ja hallusinaatioiden vähenevän. Ja miten ironista; isä on tutkinut GABA:a niin kauan kuin muistan ja eipä ole tullut asiasta puhetta.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Elämän huvipuistossa

Tajusin juuri, että olen ajatellut väärää laitetta oman elämäni kuvaajaksi. Mielessäni on ollut puurakenteinen vuoristorata, samanlainen kuin Helsingissä Linnanmäellä. Siinä elämä on nousuja ja laskuja ja rutisten eteenpäinmenemistä ja osalla matkaa pimeän tunnelin seinäraoista vilkkuu valoa. Paljon parempi laite olisi paikallaan keinuva viikinkilaiva, jollaissa olen käynyt sekä Tampereen Särkänniemessä että Tukholman Gröna Lundissa. Huikaiseva heilahdus vapaan pudotuksen tunteen kanssa ja sama toisinpäin, uudestaan ja uudestaann kiihdyttimien lisätessä vauhtia. Yläasennossa ja pudotuksen alussa silmissä mustuu. Sitten hetkim melkein rauhallista vapaata keinumista ja sitten jarrut alkavat ottaa kiinni pysähdyttäen laitteen. Aika nousta pois.

Harrastimme teineinä rannekelipuilla uusintamatkoja samassa laitteessa, jos jonoa ei ollut. Kuinkahan kauan tätä yhtä pitkää huikaistunutta kiljahdusta jaksaa?