torstai 29. tammikuuta 2009

Sana- vai vauhtisokea?

Tietokoneella kirjoittaessani teen huomattavasti enemmän kirjoitusvirheitä. Huolimattomuutta kirjoittaessa eli kahden konsonantin tai vokaalin sijasta tulee vain yksi, vierekkäiset kirjaimet vaihtavat paikkaa tai sormet ovat näppäimistöllä yhden merkin pielessä. Ruudulta lukiessani kuitenkaan en näe niitä samantien. Miksi? Ajatus, tai mikälie vastaava tajunnanvirta, ei näitä merkintöjä ajatuksella kirjoiteta, vie eteenpäin, sen sanoin minkä kirjoitin ja luen sen kuten ajattelin.

Erilaiset virheet löytyvät tekstin vanhetessa. Yhdellä merkillä pielessä olevat samantien kappaleen ulkonäköä tarkastellessa, liian vähät tai monet kirjaimet päivän parin viiveellä ja useimmat kielioppivirheet sä-passiivia lukuunottamatta ensimmäisen kerran ajatuksella itse lukien.

Kirjoitan myös lyijykynällä paperille ja olen paljon huolellisempi, teksti on ajatellumpaa ja virheettömämpää, koska itse kirjoittaminen vaatii keskittymistä koko keholla. Kirjoittamisesta tulee nautinto H-kovuisen kynän liukuessa A5-kokoisen vihon paperilla. Pieni rahina korvissa, paperin tuntu kynän läpi ja vihon muoto käsissä ovat osa kirjoittamista. Tietokoneen näytölle kirjoitettaessa ainoa ilo on välillä liu'uttaa sormenpäitä näppäimistöllä ja se on niin kovin vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti