torstai 31. joulukuuta 2009

Kylmätyön kylmä logiikka

Taito tehdä työtä talvella on katoamassa. Katson kauhuissani miten nuori polvi viuhtoo kaupunkien kaduilla farkuissa, lyhyissä kalsareissa ja puuvillaisissa sukissa. Sellaisella varustuksella juuri ja juuri selviää tavaratalon ovelta toiselle pienen lämmittelyhetken ajaksi.

Ennenvanhaan pärjättiin sillä mitä oli ja ne metsäkeikat hevosella olivat sekä eläin- että miehenrääkkäystä.

Kylmä jäykistää lihakset eli työhön käytettävissä oleva voima on pienempi ja loukkaantumisen riskit ovat suuremmat. Tuuli kuivaa ihoa ja nestetarve on kovalla pakkasella suurempi, kuten myös ravinnon kulutus. Osa ruoasta kuluu suoraan peruslämmön ylläpitoon. Taukojen aikana ruumiin tankkauksen lisäksi annetaan elimistön levätä, nautitaan kuumaa, joka lämmittää sisältä ja tarvittaessa vaihdetaan kuiviin sukkiin, pipoihin ja käsineisiin. Ja työtä muistetaan tehdä leppoisampaan tahtiin, talvi oikeasti tappaa ja se on vahvempi kuin väkevämpikään mies.

Ja puuvilla tappaa. Oikea pukeutuminen oli ennenvanhaan villaa ja sitä parempaa materiaalia ei juuri muutenkaan ole, se on vain märkänä kovin raskasta ja lisää työn rasittavuutta. Keinokuiduituisten vaatteiden idea on viedä hiki pois iholta eli paljon ohuita kerroksia ja ilmaa väliin. Ensimmäisen talvisen työpäiväni aloitin laittamalla ohuen lämpökerraston, joka imee hikeä kuin janoinen kameli vettä, mutta jonka päällä on kokoa suurempana samanlainen kerrasto ja sen päällä taas samanlainen kerrasto ja sen päällä taas samankokoinen. Alin asu siis kokoa M ja kerroksia kokoon XXL asti. Sitten vasta laitan ulkovaatteet päälle; toppahousut ja norjalaisen villapaidan. Jos tuulee, niin sitten vielä ehkä ohuen kuoritakin.

Keittämällä uudelleen ladattavat lämmittimet tekevät seisoskelusta ulkosalla nautinnon. Pari sellaista kenkiin, tumppuihin ja kissa povitaskuun ja elämä on pullaa, vaikka pakkasta olisi alle -20.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Fantsua fantsua

Hyvä kirja ei ole välttämättä viihdyttävä, eikä viihdyttävä kirja välttämättä hyvä. Olen lukenut viihtyäkseni Robin Hobbin trilogiat The Farseer, The Liveship trader,The tawny man ja the Soldier son-trilogian ensimmäisen osan. Ensimmäinen kirja lupaa uuden maailman ja hienon kattauksen, mutta tarinat eivät tämän jälkeen ole kuin suoraviivaista kerrontaa. Onko minusta tullut jo liian vaativa?