Ennen tapasin sanoa, ettei hyvä hevibändi tarvitse kuin basson ja rummut. Ikää ja ymmärrystä tuli lisää, ja nyt kuulen kaiken osana kokonaisuutta. Erityisesti arvostan hyviä kitaristeja. Ennen myös hyvän keikan määritelmä oli, että yskin basson tahdissa.
Musiikki ohittaa tietoiset ajatukset ja menee selkärankaan. En kuuntele taustamusiikkia, vaan mielummin istun hiljaisuudessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti