Työn juhlaa

Suomalaisten juomakarnevaali eli vapunaatto on huomenna, ei kun siis tänään, illalla. Sitä seuraava Vapun päivä on myös Suomalaisen työn päivä. Ajattelin viettää sen suomalaisen työn parissa. Suomenhevosillamme ovat kaviot vuolematta ja arvion mukaan siinä mennee koko päivä.

Pystynen

Pidän oikein kovasti sarjakuvista ja luin jo nuoresta paljon ns. vaihtoehtoistakin sarjakuvaa. Yksi suosikeistani oli Kemin sarjakuvakeskuksen sarjakuvapäivien palkittujen julkaisu, josta ensimmäisen kerran muistan löytäneeni Harri Pystysen mustaa huumoria. Tunnusmerkkinään hänellä olivat hyvät piirrokset, hyvät ideat ja se, että vain nauraessa sattui. Kriitikkoja hän ainakin osasi kirota oikein. Toivottavasti miehellä oli ihan kiva elämä, vaikka jäi lyhyeksi vapaaehtoisesti. Tämän takia löysin myös vaimon sarjakuvalliset novellit. Erityisesti muistan, miten nainen ja mies keskustelevat puhelimessa; miehen ihannoidessa niitä, jotka uskaltavat kuolla, nainen ihailee niitä, jotka uskaltavat elää.

Ehkä minä pystynen.

Syömisen juhlaa

Suomalaiset pyhäpäivät ovat järjestään ruokajuhlia. Kovin moni ei muista koulun uskonnon opetuksesta miksi mitäkin juhlaa vietetään. Minä, uskoton, muistan. Väitän kylläkin juhlivani par'aikaa kevättä ja aamunkoittoa ja ajattelen erilaisia kevään ja hedelmällisyyden jumalattaria Egyptistä pääsemisen sijasta tai jumalan pojan kuoleman ja ylösnousemuksen sijasta.

Ruokaa toki teen. Syön (jumalan) karitsaa, (uuden elämän ja ylösnousemuksen) munia, (happamatonta leipää) mämmiä ja (paastonajan ylijäämistä kertyviä munia ja käyttämättä jääneestä maidosta hapatettuja) kermaisia rahka- ja munaruokia kuten pashaa, kulitsaa ja syrnikeitä.

Suomalaiset ovat joulukristittyjä eli muuten kirkossa käymättömät muistavat jouluna mennä. Idempänä taas on pääsiäisortodokseja, sillä maallistuneetkin nauttivat pääsiäisyön jumalanpalveluksesta.