Tuli puhetta ohjelmointikielistä ja mistä pidän, miksi pidän jotain huonona ja tällaistä yleistä. En ole oikea ohjelmoija, joten tuli olo, että pitäisi olla hiljaa. Osaan toki algoritmisen ajattelun ja useita paradigmoja, mutta en ole koskaan tehnyt isoja projekteja. En siis ole ohjelmoija. Tunnistan kyllä hyvän ohjelman sitä lukiessani, tyylistä tai kielestä piittaamatta. Mietin jopa vakavissani, että olenko jo liian vanha oppiakseni hyväksi ohjelmoijaksi. Siinä kun tulee hyväksi, mitä tekee ja minä olen vain vähän puuhastellut.
Jokus jo 90-luvun alussa yhden tietoteekkarin kanssa jutellessani sanoin, että minusta ei ikinä tule ohjelmoijaa, koska ohjelmointi ei ole ihmisen työtä. Yliopistolla ohjelmoinnin opetus aloitettiin Pascalilla ja jatkettiin harvoilla ja valituilla kursseilla C-kielellä. Ei siis ihme, että olin kehittänyt moisen ajatusmallin. Pascal-kurssilla ja sen jälkeen konffailin Emacsia ja kopion werkkotuttujen elisp-pätkiä ja muokkasin niitä omiin tarpeisiini. Se ei ollut minun silmissäni ohjelmointia, vaikka näin jälkikäteen se oli ehkä parasta mahdollista oppimista ohjelmoinnista: tehdä omaan tarpeeseen ja lukea muiden kirjoittamaa (tyylikästä) koodia. Kirjoittelin myös ihan meheviä shell-skriptejäkin, mutta eivät nekään minusta ohjelmointia olleet. Ylläpitotöissä piti aika ahkerasti perlata (kyllä, jokaisella meistä on luurankoja kaapissa), niin sekään ei ollut oikea ohjelmointia.
Sen sijaan olen mielestäni ollut ihan hyvä opettamaan ohjelmointia, koska kielestä riippumättä (kokemusta javasta, schemestä, C:stä) se tärkein asia on ollut: oletko nyt ajatellut loppuun asti mitä sinun pitäisi tässä oikeasti tehdä. Kieli ohjaa minkälaisia ratkaisutapoja tulet ajatelleeksi ja siinä on taas yksi syy, miksi ohjelmointi minusta pitäisi aloittaa jollain lispillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti