Molemmat kysymykset pitää kysyä, vaikka osa ihmisistä eli b5-sarjan katsojat pitävät niitä toisensa poissulkevina.
Minä tiedän, kuka minä olen. En ole kokenut sairautta, vammaa tai saanut minkäänlaista lääkitystä, joka olisi siihen vaikuttanut. Ikä ja kokemukset ovat minua tietysti muuttaneet, tulevat muuttamaan ja tätä muutosprosessia seuraan mielenkiinnolla. Jos joskus tulisi tilanne, että sairaus, vamma tai lääkitys tekisi selkeän muutoksen siihen kuka minä olen, huomaisinko itse?
Luen mm. Antonio Damasion kirjoja ja olen vaikuttunut.
Se toinen kysymys on kuitenkin paljon vaikeampi. Minulla on motivaation sairaus, joka on tehnyt minusta älyllisesti uteliaan ja kaikesta kiinnostuneen, jolle mikään ei ole oikeasti tärkeää. Minä en siis tiedä mitä haluan. Kuitenkin olen kokeilemalla selvittänyt paljon asioita, joita en halua. Minulla on hauskaa selvittäessäni asioita joita en halua. Kuinka hauskaa minulla olisi, jos tietäisin mitä haluan?
Yksi kauneimmista saamistani kohteliaisuuksista oli: "viu on vorloni." Ehkä sanoja ei sitä sellaiseksi tarkoittanut, mutta entä sitten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti