maanantai 22. joulukuuta 2008

Ajatusten virta tulvii taas yli pääni äyräiden

Viimeisen kymmenen vuoden aikana en ole kirjoittanut runoja. Runon synty vaatii sisältä kasvavaa painetta, pakkoa päästä sanomaan. Löysin kuunneltavaksi runoilijan, tai oikeammin muusikon, joka sanoo sen kaiken mitä tunnen, mutta paremmin. Ei ole ollut tarvettakaan.

Tilanne on muuttunut ja sanojen tukkona on monen vuoden hiljaisuus. Se mitä tulee ulos, ei ole sitä mitä tarkoitan, on kuin pitäisi opetella puhumaan uudelleen. En minä täysin hiljaa ole ollut, mutta jos silloin aikanaan paperille purettu nuoruuden ahdistus on minusta vieläkin ihan kelvollista luettavaa, niin nuo pari viimeisintä hahmotelmaa ovat kertakäyttöideoita ja paperinmakuisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti