lauantai 14. helmikuuta 2009

Se ei ole sanomalehti, niinkuin me sen tiedämme

Sanomalehdillä on edessä ankeita aikoja. Tietokonetta ahkerasti käyttävät ovat jo luopuneet tai luopumassa television katsomisesta ja seuraavaksi ei enää haluta paperista, kotiinkannettua sanomalehteä. Sanomalehden tehtävä tiedon levittämiseksi muuttuu, ajankohtaisin tieto löytyy netistä ja moni seuraa jo useamman maan eri uutispalveluita.

Helsingin Sanomien Janne Virkkunen syyttää Yleä oman roolinsa yli pullistelemisessa. Ehkä huomaamatta, että samoja pulmia Ylessäkin pohditaan. Mistä sisällöstä kansa on valmis maksamaan? Edes lupamaksun tai lehden tilaajahinnan verran.

Jo nyt terävimmät poliittiset analyysit, parhaat taloudelliset ennustukset ja viihteellisin satiiri löytyy ilmaisena verkosta. Kaikki eivät vain löydä samoja lähteitä tai osaa arvioida verkkokirjoittajien asiantuntevuutta. Tiedon jäsentämiseen monilla ei ole aikaa tai kykyjä. Ainakin tähän lehtien pitäisi tarjota vaihtoehto, jossa seistään sanojen takana, taataan luotettavuus ja ollaan analyyseissä ammattitaitoisia. Kuulostaako siltä, että pitäisi palata journalismin juurille? Valitettavasti pinnalla tulee pysymään ainakin viihteellisimmät keltaiset matkalukemistolehdet, mutta myös onneksi parhaat, asiapitoisimmat aikakausilehdet.

En ole vuosiin tilannut alueellista päivälehteämme, koska se on puoliksi urheilu-uutisia ja ilmoituksia ja puoliksi STT:n uutissähkeitä ja huonosti kirjoitettuja artikkeleita. Alueelliset uutisetkin löytyvät parhaiten mainostuloilla elävistä ilmaisjakelulehdistä. Tilaisin, jos lehti muuttuisi. Hesari ja muut suuret päivälehdet ovat myös säännöllisesti puntarissa. Joskus otan kokeilujakson ja päätän tilaukseni aina pettyneenä. Vaatimukseni ovat pienet: haluan asiapohjaisen, puolueettoman ja oikeinkirjoitetun lehden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti