Haluaisin lukea artikkelin siitä, miksi lainsäätäminen on ollut kovin vaikeaa viimeaikoina. EU-säädöksiä yhtenäistämisperiaatteella hiipii hiljaa takavasemmalta ja muutosten vaikutuksista ei tule selvitystä. Päättömyyksiä pääsee läpi, kuten Lex Karpela ja Lapsipornon esto -laki. Uusia on tekeillä, keskustelu velloo tupakoinnista mediassa ja päihdeäitien pakkohoitolaista. Hei, huomasiko kukaan, että se pakkohoitolaki koskee ihmisoikeuksia äidin kannalta? Lapsen edun nimissä puututaan siis perusoikeuteen ruumiillisesta koskemattomuudesta. Jos se päätös tehdään, sen pitää olla harkittu päätös eikä hupsista, tuollainen nyt tuli vahingossa. Tehdäänpä huono paikkaus muutosesityksellä. Kuten on tapahtumassa Lex Nokian kanssa.
Liikaa huonoa valmistelutyötä! Liian kiire, tehdään vääriä asioita? Vai jotain muuta? Haluaisin siis lukea artikkelin, jossa olisi poliittinen vastuu ja virkamiesvastuun kanta esitelty ja pohdittu valmiiksi. Laiska kun olen, en halua kansalaisaktivistiksi - tehdä itse ja saarnata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti