Katsoin elokuvan Island (2011) ja pidin. Luin kirjan Island (1999) ja pidin. Elokuvalla ei ollut kirjan koko tarinan ja yksityiskohtien voimaa, mutta se esittää kuvissa saaren karun kauneuden. Se taustana kaikkea ei tarvitsekaan sanoa ääneen. Tapahtumissa on aineksia niin Shakesperen Myrskystä kuin Oidipuksen tarinasta ja siitä millaisia mielenkuohuja kokee aikuisenakin lapsuutensa todellisten tai kuviteltujen vääryyksien vuoksi. Nikin koko tarinan tullessa esiin voi vain surra, miten kohtalo on joskus kovin julma.
Elokuva on hyvä, mutta se ei ole täydellinen. Käsikirjoitusta vielä hiomalla olisi voinut paremmin esittää henkilöiden sisäisiä kuvitelmia ja motivaatiota tarvitsematta ottaa kantaa siihen, mikä on niihin taruihin ja kuvitelmiin pakenemista tai mikä oikeasti tapahtuu. Tämä on kuitenkin ohjaajien debyyttielokuva, joten en arvostele tuimasti. Näyttelijöiltä tämä on lähes täydellinen suoritus.
Kirjakaan ei ole täydellinen. Tarina on hieno, täynnä yksityiskohtia ja psykologisia jännitteitä, mutta tuntuu kuin sitä ei olisi kukaan lukenut ääneen. Tekstissä sanat peräkkäin ovat kuin tie rouheista soraa jalkojen alla, vaikka reitti kuljettaakin mielenkiintoisia maisemia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti