Minulla oli hetki onnellisuutta ja toivoa. Menetin kummatkin ja onnellisuuden ja toivon lisäksi minulta katosi niin paljon muutakin. Tahto tehdä asioita, halu, kaipaus, kaikki postiviiviset tunteet. Ne ovat olemassa, mutta jotta eivät tuottaisi kipua, ne ovat haudattuna jonnekin. Tärkein työni on tällä hetkellä haluta edes jotain. Löytää joku asia, jolla on väliä.
Krooniseen, toistuvaan masennukseen kuuluu mielialojen vaihtelun lisäksi toivottomuus, normaalien ilon ja hyvänolontunteiden ja motivaation puuttuminen. Miksi tehdä mitään, koska millään ei ole väliä? Järkiminä pystyy kyllä hyvin käsittelemään tämän vahingollisuuden, mutta motivaatiot asioiden tekemiseksi on tunneminän asioita ja siitä luntusta ei ole pariin kuukauteen kuulunut mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti