Monella on rahaa, mutta harvalla on hyvä hevonen. Minulla oli molempia, mutta hevonen on yhtä kestävä kuin jalkansa ja joskus on aika päästää irti. Tapahtuma oli nopea ja nyt hevosen jalat ovat kepeät kuin joskus nuorena tai mihin kukin haluaakaan uskoa.
Isolla hevosella on paljon historiaa. Monella tallilla sitä muistetaan hieman pelonsekaisella kunnioituksella, mutta täällä se oli leppoisa setämies. Tallille tullessaan ja ensimmäistä kertaa laumaan päästessään seuraili vuosikasta shettispoikaa hymistellen, että mitäs kivaa tänään tehdään.
Olihan se ilkikurinen ja tiesi, että ei ison miehen tarvitse mitä tahansa sietää, mutta jekuttamalla sen kanssa pärjäsi aina. Säikähtäessään se teki kuin sarjakuvissa ja hyppäsi silmät pullistuen ilmaan ja tuli alas jalat levällää, parikymmentä senttiä matalampana. Vinkeä kokemus olla selässä silloin.
Ja se hihittely... Heinäpelleteistä tehtyä puuroa jaettaessa tyytyväinen hörähtely oli mielihyvästä kimeää: "Ihihihihih-hii" ja ovenraosta piti ilmoittaa kavereille, että täällä saatiin jo: "Ihihihihih-hii!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti