Ponien tarha oli ollut käyttökiellossa, koska siellä oli vanha, kaatumaisillaan oleva koivu. Toissayönä se kaatui, sisältä laho ja silti lehdet puhkeamaisillaan. Surullista, kaunista ja niin kovin elinvoimaista. Useammankin talven polttopuut on nyt turvattu, mutta mitä minä teen niiden viiden muun koivun kanssa, jotka ovat jotakuinkin samassa jamassa. Annanko ajan hoitaa, vai uskaltaudunko ottamaan moottorisahaa esiin ja edesauttamaan.
Koneita en ole juuri koskaan pelännyt. Perheen perinteiden mukaisesti olen setäni kyydissä kulkenut kaikissa töissä ja lopulta 12-vuotiaana hain traktorin avaimen naulasta ja opettelin ajamaan. Äiti suuttui, mutta oli toisaalta ihan ylpeäkin itsenäisyydestäni. Peräkärryn kanssa opettelin ajamaan heinäaikoihin ja kaadoin oviaukon vaikeasti peruutettavasta heinäladosta, kuten kaikki muutkin perheenjäsenet ovat kuulemma tehneet. Yrittämällä ja erehtymällä oppii.
Puunkaadon koneita meillä on erilaisia moottorisahoja ja useinmiten toimiva raivaussaha. Moottorisahaa jostain syystä kunnioitan, mutta raivaussahaa käyttelen turhankin uhmakkaasti. Reidenpaksuisten puiden kaatamiseen se moottorisaha on suunniteltu, vaikka kokeillusti se myös onnistuu raivaussahalla. Työkalu työn mukaan yritän nuoremmilleni opettaa, mutta "älä tee niinkuin minä teen, vaan kuten sanon" on aina niin tehokasta kasvatusta.
Minulle ei ole sattunut isoja onnettomuuksia vielä. Läheltä piti tilanteitakin on vain pari. Sensijaan muilla perheenjäsenillä on hiuksianostattavia kertomuksia eli olen ottanut opikseni muiden virheistä. Paitsi joskus pitää kokeilla ne omatkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti