Ruoka on hyvää. Hyvä ruoka on vielä parempaa. Maku muuttuu iän myötä, koska lapsena makuaisti on tarkempi ja lisäksi tuntuu siltä, että hyvää ruokaa on vähemmän tarjolla. Koulu- tai päiväkotiruoka on harvoin hyvää, se on vain vatsantäytettä nälän poistamiseksi.
Pidin vahvoista mauista jo lapsena. Tykkäsin isänleivästä (Touko-täysjyväleipä), katkaravuista ja isänjuustosta (Aura-sinihomejuusto). Mieluiten join äidinkahvia (mustaa, kylmää kahvia, johon lusikka sulaisi) tai äidinmehua (sokeroimatonta karpalomehua), Mausteita käytettiin lapsuudenkodissa jonkinverran, mutta vasta alkaessani itse laittaa ruokaa, löysin yrtit, pippurivariaatiot ja valkosipulin. Aika nopeasti valkosipulista tuli mausteen sijasta raaka-aine. Yhden tai kahden kynnen asemasta otetaan 8-10 valkosipulia ja tehdään keittoa, pizzaa tai yksikertaisimmillaan keitetään hunajassa tai paistetaan uunissa.
Chilipippureita on niin monia lajeja, että en ole edes kaikkia ehtinyt maistaa, mutta vaikka kieli pitäisi ja peräreikä kestäisi, niin nykyään polttelee jo koko matkan siinä välilläkin. Ei tässä näin pitänyt käydä. Kuitenkin elän toivossa, että vielä ehtisin maistella ne loputkin lajikkeet. Muille vinkiksi, että jos laitatte chiliruokia, niin lisätkää mukaan kitkerää tummaa suklaata, maut sopivat yhteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti