Suomi siirtyi tässä taannoin digiaikaan minun huomaamattani. En omista vieläkään digiboksia ja vanhasta telkusta, jonka opiskelijakommuuniimme olin hankkinut on jossain välissä mennyt kuvaputki pimeäksi eli DVD-levytkin pitää katsoa tietokoneen näytöltä.
Helsingissä asuessani kävin elokuvissa, elokuva-arkistossa oli hyviä elokuvia kolme esitystä päivässä ja halpaan hintaan. Uskonnollinen vakaumukseni onkin, että elokuvia ei pidä katsoa televisiosta. Vuodessa tuli katsottua 100-150 elokuvaa. Nyt maalla asuessa käyn elokuvissa kerran kaksi vuodessa. Lähikaupunkiin valmistui Finnkinon uusien laatuvaatimusten mukainen vapaa-ajankeskus (ennen kutsuttiin elokuvateatteriksi), mutta pyörivissä elokuvissa ei ole vieläkään mitään kiinnostavaa. Onneksi on Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen Kino-Iiris, jossa on vaihtoehtoisia elokuvia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti