Kuuntelin juuri suuren säveltäjän, Šostakovitšin, itse soittamaa pianoteosta. Minimalistista, kaunista ja johdatti ajattelemaan eri soittotekniikoita. Säveltäjä ei ole paras esittäjä omalle musiikilleen, sillä hän kuulee sen miten se on ajateltu, ei miten se soi parhaillaan.
Tein ajatuksesta johdannon omaan kirjoittamiseen ja mietin miten tietokoneen ruudulla luen mitä ajattelen, mutta paperille kirjoitan vasta ajatteltuani. Silti paperillakin tekstin pitää vanhentua noin kolme kuukautta, että siihen saa etäisyyttä ja sitä pystyy työstämään. Tämä on hankalan pitkä odotusaika.
The lyf so short, the craft so long to lerne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti