viidaton laki

Mikään ei ole niin veristä eloonjäämistaistelua kuin pienen keskisuuren yliopiston köytävillä. Kuka tuntee kenet, kuka kuuluu kenenkin sukuun ja kenen kieli tekee palveluksen kenellekin. Ja sivistyneesti asiasta ei puhuta. Pelottavalta tuntuu, että yritysmaailma, jossa taistelu on sentään ollut avointa, on työntymässä samoille apajille. Kumpi valtakulttuuri voittaa?

Hyvin vai pahoin tein?

Ystäväni on etsimässä itseään. Annoin hänelle luettavaksi kirjan Virtahepo olohuoneessa, jonka on kirjoittanut Tommy Helsten. Alan klassikko viime vuosituhannelta, joka toi mukanaan läheisriippuvuuden kaikkialle.

Sen lukeminen todennäköisesti auttaa, mutta lukeminen myös auttaa välttämään vastuun: olen tällainen, koska minun vanhempani minut tällaiseksi loivat. Sitten voikin elää onnellisena elämänsä loppuun vanhempiaan vihaten. Paitsi, että. Kasvaminen ihmisenä jatkuu koko ajan ja "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta" kuten Ben Furman nimesi oman kirjansa.

Unohtamatta sitä, että asioiden omaksuminen ja ymmärtäminen vie aikaa. Ihmisen mielen ja persoonallisuuden kehitys on kiehtovaa.

Arjen ääniä - Ukostaa

Välädys, tärähdys ja itkevä maa. Lähikallio syö salamaa.

Hullu kirja hulluudesta

Luin eilen kirjan Madness, kirjoittanut Marya Hornbacher. Jos tuttavapiirissä on kestämättömiä ihmisiä tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneita, kannattaa lukea. Muistin 80-luvun jupit, 90-luvun it-kuplan ja monta vastaantullutta ihmistä. Tunnen ilmiön taas keräävän kierroksia, yleinen mielipide kovenee ja potee jonkinasteista suorittamisen maniaa.

Kuoleman haju

Vanha koiramme sai viikko sitten lauantaina kohtauksen ja eläinlääkäri pisti sen ikiuneen seuraavana tiistaina. Ikää oli 12 vuotta ja se on jättirodun edustaja eli koiraksi kohtuullisen vanha.

Jo lauantaina illalla haistoin koirassa kuoleman hajun ja sanoin, että en odota sen elävän yön yli. Onneksi olin väärässä ja koira sai hellyyttä muutaman lisäpäivän. Tämän saman hajun olen haistanut kissassa, jonka sydän ei kestänyt enää kuljetusta eläinlääkärille ja vanhoissa, mykoplasmaa sairastavissa rotissani ennen viimeistä matkaa eläinlääkärille. Myös huonosti pentujaan hoitaneen kissaemon poikasista paria kannoin kaulapussisaa ja lisäruokin. Eräänä yönä heräsin toisen haistessa juuri tältä ja se vaipuikin nopeasti koomaan, kouristeli ja kuoli.

Olisi kiva tietää, onko muilla tällaisia havaintoja.

Ei enää päivääkään kesään!

Maanantaina tallista löytyi pääskysiä. Viime kesänä oli neljä pesällistä ja pesien loppukesästä lentoharjoitukset sujuivat mallikkaasti sisätiloissa.

Katkeaa se kamelin selkäkin

Vääsy... Olen sinnitellyt särkylääkettä ja lihasrelaksantteja käyttäen viimeiset puolitoista vuotta, ja nyt särkee ihan koko ajan ihan joka paikkaa. Huhtikuussa lääkäri antoi sairaslomaa, jota en malttanut pitää, ja toukokuussa sitä jatkettiin. Nyt on pakko pitää. Onneksi on paljon ihania ihmisiä, jotka auttavat. Kuntoutuksen jälkeen katsoo monellako hevosella jaksaa jatkaa.